Tekijä on Ferdinand Von Wright.

Ferdinand von Wright syntyi 19. maaliskuuta 1822 Kuopion pitäjässä von Wrightin sukuun monilapsisen perheen kuopukseksi. Hänen vanhempansa olivat majuri Henrik Magnus von Wright ja Maria Elisabeth Tuderus. Von Wrightin taiteilijaveljessarjaan kuuluivat myös Ferdinandin isoveljet Magnus ja Wilhelm.

Vuosina 1837–1844 Ferdinand von Wright oleskeli Ruotsissa isoveljensä Wilhelmin luona avustamassa tätä kuvitustöissä. Hän kävi Tukholman taideakatemian piirustusluokan ja aloitti opiskelun niin sanotulla antiikkiluokalla. Palattuaan Suomeen von Wright ryhtyi luomaan vapaan kuvataiteilijan uraa. Hän keskittyi öljymaalaukseen ja osallistui Suomen Taideyhdistyksen ensimmäiseen näyttelyyn vuonna 1846. Hänen varhaistuotantonsa Suomessa 1840-luvulla käsitti lintumaalauksia, muotokuvia, asetelmia, maisemia sekä kansanelämää, johon opastusta hän sai R. W. Ekmanilta.

Von Wright asui Suomessa pääasiassa synnyinseudullaan Kuopion Haminalahdessa ja tyytyi siellä vaatimattomaan elämään läheisessä ja herkässä suhteessa savolaiseen kotiseutuunsa ja luontoon. Ulkomaailmaan hänellä oli yhteyksiä erityisesti taiteilijaveljiensä kautta.

Vuosina 1860–1852 von Wright oleskeli jälleen Wilhelm-veljensä luona Ruotsissa, nyt Bohusin läänissä Orustin saarella maan länsirannikolla. Siellä hänen taiteensa kypsyi ja sai esteettisesti uuden, itsenäisen luonteen. Palattuaan Suomeen von Wright maalasi useita huomattavia maisemamaalauksia, joilla on keskeinen asema Suomen 1800-luvun taidehistoriassa, kuten Näköala Haminalahdelta (1850).

Von Wright lähti vuonna 1858 opintomatkalle Dresdeniin, Saksaan. Sieltä palattuaan hän alkoi keskittyä lintumaalaukseen maisemamaalauksen sijaan. Hänen lintumaalauksiinsa tuli matkan seurauksena entistäkin kertovampi sisältö, ja hän tuli aiempaa tietoisemmaksi sommittelun merkityksestä. Tyypillinen dramaattinen ja monumentaalinen lintumaalaus tuolta ajalta on Huuhkaja iskee jänikseen (1860). Tällaisten teosten ohella von Wright maalasi tarkasti ja hienostuneesti myös intiimimpiä kohteita, kuten kesykyyhkyjään tai talvipukuisia riekkoja sekä merilintuja.

1870-luvulla Suomeen oli jo vakiintunut saksalainen taideihanne, ja myös alkava ranskalaiseen ulkoilmamaalaukseen liittyvä suuntaus erosi suuresti von Wrightin taidekäsityksestä. Hän ei enää kuulunut asiantuntijoita kiinnostavaan taide-elämän ytimeen, mutta suuren yleisön mielessä hän saavutti asemaa kuitenkin lukuisilla pienillä tilaustöillään ja isolla näyttelytaulullaan Taistelevat metsot (1886). Nuoremmille taiteilijoille ja yleisölle hän edusti uuden suomalaisen kuvataide-elämän syntyajan perinnettä.

Von Wrightille myönnettiin vuonna 1885 valtion taiteilijaeläke. Edellisenä vuonna saamastaan halvauksesta huolimatta hän jaksoi jatkaa taiteellista työtään kuolemaansa asti. Hän kuoli naimattomana.

Nuoremmista taiteilijoista von Wrightiä arvostivat erityisesti Hjalmar Munsterhjelm, Arvid Liljelund ja Eero Järnefelt. Hänen avustajansa ja oppilaansa Matti Karppanen jatkoi hänen perinnettään lintumaalauksen osalta.