Yhtenä lokakuisena aamuna ajoin Tampereen seudulle Akaaseen Printscorpio-nimiseen painotaloon, jossa meidän oli tarkoitus kuvata se ikoninen hetki kun kangas painetaan. Mielialat ajaessa olivat niin jännittyneet, että huomaamattani oikeaa tienristeystä jouduin kiertämään ylimääräiset 40 kilometriä.

Paikalla minua odottikin tuttu porukka, jonka viimeksi olin nähnyt Forssan kuosikeskuksessa: kuvaaja Tuomas, Peda.net:n Mari ja tietysti Merja. Lämpimän vastaanoton saimme myös Printscorpion henkilökunnalta ja erityisesti toimitusjohtaja Elinalta. 



Tämä on se ensimmäinen hetki, jolloin näimme Merjan kanssa kankaan tulevan painokoneelta. Itkuhan siitä sitten tuli!

Tässä vaiheessa pääsimme jo lähemmäs kangasta ja sitä pystyi jo hieman tarkemmin tarkastelemaan. Itketti kyllä vielä tässäkin vaiheessa.


Ajatus siitä, että tuo kangas on minun suunnittelma oli tajunnan räjäyttävää. On selvää, että tuossa kankaassa on paljon enemmän kuin vain tuo kuva. Siinä on paljon muistoja ja muisteluja lapsuudesta. Muistan kaikki ne kesän hetket kun piirtämällä pääsin hetkeksi eroon siitä totuudesta, että tiesin isäni olevan vakavasti sairas.

Kun kävin välillä vessassa ja kävelin tehdashallin läpi nähden monta muuta eri kuosia niin palatessani oman kankaan luo mietin "Aika magee kuosi. Tuo tyyppi joka tuon on tehnyt on ollut tosi rohkea. Tai ainakin vähän sekopää". Mutta syvällä sisimmässäni tunsin kerrankin olevan ylpeä saavutuksestani.

Tässä kangasta kuivatetaan painon jälkeen. Tätä voisin katsoa peräkkäin vaikka 100 kertaa.