Kieli jaetaan säännönmukaiseen ja normitettuun kirjakieleen ja vapaampaan puhekieleen. Näiden kahden kielimuodon välillä on yleiskieli, jota voidaan puhua ja kirjoittaa.

Kirjakieli ja yleiskieli ovat asiatyylisiä. Asiatyylinen kieli on ymmärrettävää, selkeää, neutraalia ja tarkkaa. Sen tarkoitus on välittää tietoa tehokkaasti ja yksiselitteisesti, eli siten, että asian voi ymmärtää vain yhdellä tavalla.

Puhekieli on arkikieltä. Arkikieli on myös sosiaalisen median ja tekstiviestien kieli. Puhekieltä ei voi täysin kirjoittaa, mutta puhekielen piirteet siirtyvät kirjoitettuun kieleen. Esimerkiksi slangisanat, lyhennetyt sanat jne.

Se, minkälainen kieli valitaan, riippuu tilanteesta. Virastoissa ja kouluissa puhuttu kieli on yleispuhekieltä, mutta siinä voi olla mukana myös alueen murteen piirteitä.

Muodollisissa (virallisissa) tilanteissa kieli on asiatyylistä. Jos tilanteeseen liittyy henkilöitä, joilla on valtaa ja auktoriteettia, tilanne on usein virallinen. Tilanteeseen liittyy muodollisuuksia, esimerkiksi seisomaan nouseminen tai tietynlainen tervehtiminen (vrt. Hyvää päivää! ja Morjens!). Virallisessa kielessä käytetään tiettyjä fraaseja, kuten “Hyvät naiset ja herrat” ja ”Haluan toivottaa teidät tervetulleiksi.” Joskus virallisissa tilanteissa myös teititellään.

Epämuodollisessa (epävirallisessa) tilanteessa ihmiset tuntevat toisensa, eikä tilanne sisällä sääntöjä tai päätöksentekoa. Silloin puhuja luultavasti valitsee arkityylisemmän ja vapaamman kielen.