https://terralucis.gr/the-survival-of-the-jews-of-zakynthos-during-the-holocaust/

Vuonna 1943, kun natsit ottivat haltuunsa pienen kreikkalaisen Zakynthos-saaren, he antoivat kauhistuttavan käskyn tunnistaa kaikki saarella asuvat juutalaiset ja heidän osoitteensa 24 tunnin kuluessa. Se oli osa laajempaa pyrkimystä karkottaa juutalaisyhteisöt miehitetystä Euroopasta.

Saaren ortodoksisen kirkon pappi Chrysostomos ja pormestari Loukas Karrer saivat tuon vaatimuksen ja tiesivät tarkalleen, mitä se tarkoitti. Lista ei ollut vain väestönlaskenta, vaan kuolemantuomio 275 naapurille.

Joutuneina tekemään käsittämättömän valinnan ystäviensä ja naapuriensa pettämisen tai oman henkensä vaarantamisen välillä, miehet tekivät päätöksen, joka muuttaisi historian kulun. He astuivat saksalaisen komentajan toimistoon, jossa lista odotti.

Chrysostomos ojensi yhden paperiarkin. Siinä oli kirjoitettu vain kaksi nimeä: hänen ja pormestarin.

”Jos haluatte karkottaa juutalaiset, teidän on aloitettava meistä”, viesti oli selvä.

Komentajan reaktio oli yllättynyt. Paikallisten viranomaisten oli tarkoitus tehdä yhteistyötä ja uhrata juutalaiset naapurinsa oman selviytymisensä vuoksi. Mutta Chrysostomos ja Karrer olivat toista mieltä.

Sinä yönä nimittäin sana levisi ympäri saarta. Jokainen kirkonkello, jokainen kalastusvene, jokainen vuoristokylä sai hälytyksen. ”Piilottakaa juutalaiset. Kaikki. Heti.”

Se, mitä seurasi, oli suorastaan uskomatonta. Seitsemäntuhatta kreikkalaista kristittyä, maanviljelijöistä kauppiaisiin, opettajista isoäiteihin, teki yhdessä päätöksen. He kieltäytyivät antamasta juutalaisia naapureitaan pois vietäviksi.

Perheet katosivat hiljaa vuorille, ei siksi, että heidät olisi kerätty yhteen, vaan siksi, että heidän kristityt naapurinsa salakuljettivat heidät piiloon. Äiti Maria koputti juutalaisen perheen oveen ja kuiskasi: ”Pakatkaa kevyesti, tulette mukaani.” Kalastaja Dimitri vei juutalaisen perheen veneellään piilotettuun poukamaan. Nuori tyttö Anna johdatti lapset pimeitä vuohipolkuja pitkin turvaan, nämä vain esimerkkejä.

Kyseessä ei ollut vain muutama rohkea yksilö, vaan koko saari, 7 000 ihmistä, jotka olivat yhdistyneet yhteisen asian puolesta: juutalaisten naapureidensa suojelemiseksi. Riski oli valtava. Kiinni jäämisen seuraukset saattoivat tarkoittaa kuolemaa koko perheille tai kylille. Mutta Zakynthoksen asukkaat pitivät juutalaisia naapureitaan osana yhteisöään, perhettään.

Kun saksalaiset sotilaat tutkivat saaren, he löysivät vain tyhjiä taloja ja hylättyjä liikkeitä. Ei luetteloita, ei ilmiantajia, ei yhteistyötä saaren asukkaiden taholta. Koko juutalainen yhteisö oli yksinkertaisesti kadonnut.

Yli vuoden ajan 275 juutalaista eli piilossa eri puolilla saarta. He saivat ruokaa, suojaa ja hoitoa kristityiltä naapureiltaan, jotka jakoivat ruokansa ja pitivät heidän salaisuutensa.

Kun liittoutuneet vapauttivat Kreikan vuonna 1944 ja natsit pakenivat, Zakynthoksen juutalaiset tulivat esiin piilopaikoistaan. Kaikki 275 olivat selvinneet, yksikään ei ollut menettänyt henkeään.

Suurimmassa osassa natsien miehittämää Eurooppaa juutalaisyhteisöt tuhoutuivat. Mutta Zakynthoksella 100 % juutalaisväestöstä selvisi hengissä, koska 100 % heidän naapureistaan päätti suojella heitä.

Maailma tunnusti myöhemmin papin ja pormestarin rohkeuden ja kunnioitti heitä “Oikeamielisinä kansakuntien joukossa”. Mutta todellisuudessa koko saari ansaitsi tunnustuksen. Historian kulkua eivät muuttaneet vain kaksi johtajaa, vaan 7 000 tavallisen ihmisen kollektiivinen rohkeus.

Pappi Chrysostomos ja pormestari Karrer osoittivat, että joskus oikea valinta ei tarkoita valitsemista vain huonojen vaihtoehtojen välillä. Oikea valinta tarkoittaa kieltäytymistä yhteistyöstä pahan kanssa.

Todelliset sankarit olivat tuhannet tavalliset ihmiset, jotka avasivat kotinsa ja sydämensä ja vaaransivat turvallisuutensa muiden vuoksi. He osoittivat, että yhteisöllisyys, solidaarisuus ja rohkeus tehdä oikein voivat muuttaa maailmaa.

Zakynthoksen 275 juutalaista jatkoivat täyttä elämää, perustivat perheitä ja kertoivat tarinansa. He eivät selvinneet onnen ansiosta, vaan koska koko yhteisö yhdisti voimansa heidän suojelemisekseen.

Zakynthoksen tarina on voimakas muistutus siitä, että kun kaikki päättävät tehdä oikein, muutos on mahdollinen. Maailman muuttaminen alkaa siitä, että sanoo “ei” pahuudelle ja “kyllä” lähimmäisilleen. Valitettavasti toisen maailmansodan aikana useimmissa Hitlerin valloittamissa maissa ihmisyys epäonnistui. Ilmiantaminen oli sääntö, ei poikkeus.