Luovuuteen kannustaminen viulunsoitonopetuksessa

 

Minulla on ollut onni vierailla hankematkoilla inspiroivissa pedagogisissa ympäristöissä, joiden anti on antanut lisävirtaa omaan opetustyöhön ja sen kehittämiseen. Keskeinen omaa ajatteluani avartava oivallus matkoilta on ollut se, että musiikin kielen löytämiseen on useita reittejä, joilla on mahdollista lisätä luovuutta opetukseen ja oppimiseen.

 

Irlanti – keskiössä kansanmusiikkitradition ja yhteissoiton merkitys

Irlantiin matkani vei Katharina Bakerin maineen perässä. Olin osallistunut aiemmin Bakerin luennolle luovien opetusmenetelmien soveltamisesta ryhmäopetukseen, ja halusin nähdä hänen opetustaan käytännössä. Yhdistin matkaan myös irlantilaisen musiikin viulutunteja Sinead Hayesin johdolla. Kansanmusiikkiin perehtyminen henkilökohtaisin soittotunnein avasi irlantilaista kansanmusiikkia erinomaisesti. Hayes opetti traditionaalisia kansantansseja ja niiden erityispiirteitä ensin niin, että kappaleet opeteltiin toistoon perustuen ulkoa. Syy korvakuulolta opetteluun oli selkeä; nuottikuvasta ei ilmene oikeastaan ollenkaan ne erityispiirteet, joilla musiikki saadaan kuulostamaan aidosti irlantilaiselta. Toki sama sääntö koskettaa kaikkea musiikkia; tausalla oleva traditio on tunnettava, ja siksi tyyliin tutustuminen matkien olikin erinomainen tapa lähteä liikkeelle, ikään kuin uutta kieltä opetellen. Sinead Hayes on sittemmin luonut myös play along -videoita youtubeen ja facebookiin; näistä voi saada hyviä virikkeitä niin omaan soittoon kuin myös mm. korona-ajan etäopetukseen.

Galwayn läänissä, pienehkössä Gortin kaupungissa viulunsoittoa ja kamarimusiikkia opettaa loistava Katharina Baker. Bakerin jousisoitinyhtyeille sävelletyt materiaalit ovat monelle jousipedagogille varmastikin tuttuja, ja olikin mielenkiintoista päästä myös näkemään, kuinka Baker itse opettaa.
Bakerin omissa materiaaleissa saattaa tulla vastaan teknisten haasteiden taitotasoon nähden melko kinkkisiä rytmejä, mutta oppilaat suoriutuvat näistä vaivatta opetellessaan kappeleita ”rytmitarinoina”; kappaleen rytmeistä on kehitetty hausta tarina, jolloin rytmit iskostuvat lapsille – tässä vaiheessa vielä ilman rytmimerkkien teoreettista ymmärrystä. Teoreettiseen puoleen lapset tutustuivat ennen soittoa järjestetyillä ryhmätunneilla, joissa piirissä istuen tutustuttiin termeihin ja leikittiin annettujen musiikillisten teemojen ympärillä.  

Opetustyölle omistautuvan Bakerin lauantaiaamut alkavat tanssivan jousisoitinyhtyeen kokoontumisilla. Moniääniset orkesterikappaleet koreografioidaan, ja jopa sellistit pystyvät liikkumaan, kun sellot sidottiin kangasvöin soittajien vartaloihin. Omat kokemukseni myöhemmin koreografian käyttämisestä ryhmäopetuksessa olivat positiivisia: oppilailla oli silminnähden hauskaa; koreografiat tukivat rytmin omaksumista ja hallintaa sekä koordinaation kehittymistä; soiton ja koreografian yhdistäminen tuki kappaleiden ulkoa opettelua, jolle oli nyt selkeä tarve ja syy.

 

 

Italian ja Edwin Gordonin Music learning theory (MLT)

Italiassa Edwin Gordonin “Music learning theory” on vallannut musiikinopetuksen kenttää jo laajasti; opettajia on toista sataa eri puolilla maata. Kyseessä on alkujaan amerikkalaisen Edwin Gordonin kehittämä musiikinopetuksen lähestymistapa, jossa lähtökohtana on, että musiikin kieli on lapselle tuttu ennen siirtymistä vaikkapa instrumenttiopintoihin. Muutaman päivän tutustuminen MLT-opetukseen oli vaikuttavaa, mutta toisaalta herätti monia kysymyksiä -  eikä lyhyt kokemus anna minulle myöskään valmiuksia ymmärtää kokonaisvaltaisesti MLT:n perimmäistä olemusta. Pyrinkin siis kertomaan enneminkin vaikutelmista kuin suoranaisesta totuudesta.

Oma tutustumiskohteeni sijaitsi Firenzessä ja sen ympäristössä. MLT-opettajan koulutuksen saanut Arnolfo Borsacchi on itse saksofonisti, mutta valtaosalla vierailemistani tunneista keskityttiin laulamiseen ja harmonian hahmottamiseen ilman soittimia. Lapset opettelevat laulamaan noin 60 laulua moniäänisesti; bassolinja, toinen ääni ja melodia kohtasivat erilaisin harjoituksin, joita yhdistettiin monin tavoin liikkeeseen. Borsacchi korosti opetuksessaan luovuuden kehittämistä ja musiikin tekemisen iloa. Lapsille ei koskaan puhuta väärästä äänestä tai rytmistä, vaan mallista poikkeavat suoritukset olivat erilaisia. Opetus perustui siis vahvasti kuulonvaraiseen oppimiseen ja toistoihin, eikä oppilas saa koskaan negatiivista palautetta, vaan ”erilainen” ja ”samanlainen” suoritus tuntuivat olevan yhtä sallittuja oppilaiden keskuudessa.

Muutaman päivän opetusseurannassa vaikuttavaa oli nähdä, miten hyvin lapset tuntuivat hahmottavan harmoniaa ja erilaisia rytmejä vaihtuvine tahtilajeineen. Lapsilla oli silminnähden hauskaa tunneilla ja musiikin oppimisen ilo välittyi.  

Molemmat hankematkat ovat tarjonneet lisää välineitä kehittää oppilaan luovuutta etenkin ryhmäopetusta hyödyntäen. Opettajan monipuoliset taidot luovuutta kehittäviin harjoituksiin ovat toki avainasemassa, mutta samalla on hyvä muistaa, että ryhmässä musisoiden syntyy myös uutta – ryhmä alkaa ideoida myös itse hauskoja harjoitteita annetuista teemoista, kun luovuudelle on tarjottu turvallinen ympäristö.

Tekstiä tulossa...