Luku 3: Luukaksen seikkailu (huippukohta)

Kun Kaisa oli ostanut lapsilleen karkkia ja lelut jokaiselle niin sitten he lähtivät kotiin. Kun kaikki olivat kotona niin Luukas lähti seikkailenaan paikkaan jossa hän ei ollut koskaan käynyt. Luukas lähestyi metsää joka oli pimeä. Oli ilta eikä Luukas nähnyt mitään. Hän vain käveli eteenpäin yhtäkkiä Luukas vain tipahti alaspäin hän tipahti kalliokielekkeeltä ja liukui suoraan jonnekin pimeään luolaan jossa oli märkää, kylmää ja karua. Luukasta rupesi itkettämään että hän ei koskaan enään näkisi perhettään vaan kuolisi nälkään ja janoon kylmään karuun ja märkään luolaan. Yhtäkkiä hän kuuli tuttua koiran nuuskintaa:

- Nuusk nuusk ääni kuului.

- Niksu! huusi Luukas.

Luukas rupesi huutamaan Niksua ja kuuli tuttuja askelten ääniä.

- Äiti! huusi Luukas

ja yritti kiivetä ylös jyrkkää rinnettä ja pääsi puoleen väliin kunnes Kaisa tuli Jasminen kanssa pelastamaan Luukasta. Heillä oli köyttä mukana jolla he pystyivät pelastamaan Luukaksen. Kun Kaisa ja Jasmin olivat saaneet vedettyä Luukaksen ylös niin Kaisa sanoi: - Sinua odottaa kotona lämmin kylpy ja kaakao ja muista että et enää ikinä saa lähteä kotipihalta ilman lupaa. Kun Jasmin Kaisa ja Luukas olivat kotona niin isä oli jo laittanut valmiiksi kylvyn. Sillä aikaa kun Luukas oli kylvyssä niin Kaisa laittoi kaakaon kuumenemaan. Kun Luukas oli tullut kylvystä pois ja juonut kaakaon niin Kaisa ja Jarno laittoivat lapset nukkumaan. Roosalla ja Lukalla oli ollut rankka päivä, koska he olivat vielä niin pieniä. Kaksi pienintä lasta nukkuivat pinnasängyssä Kaisan ja Jarnon huoneessa. Jasminilla ja Luukaksella oli omat huoneet yläkerrassa. Kaisan ja Jarnon huone oli myös yläkerrassa, koska alakerrassa oli iso olohuone, keittiö ja vessa. Yläkerrassa oli toinen olohuone joka oli pienempi kuin alakerrassa ja siellä oli myös vessa ja kylpyhuone kuten myös kolme makuuhuonettakin. Seuraavasta päivästä tulisi kiva sillä Kaisan työkaveri tulee kahville heille.