Haaksirikko autiosaarella (4. luokkakevät)

1. luku Kapteeni Jackson

Heräsin normaalisti kotonani. Pongahdin sängystä ylös ja lähdin kohti keittiötä. Keitin kahvia itselleni ja otin kahvimukini. Siinä luki: Kapteeni Jackson kunnia Kapteeni. Isäni oli ennen ollut myös kapteenina, nykyään hän asuu Australiassa. Söin ja lähdin kohti suur-ristelijä satamaan. Kapusin komentosillalle ja katsoin kelloa. Aikaa lähtöön oli puoli tuntia lähtöön ja matkustajat tulisivat hetkenä minä hyvänsä. Kului 15 minuuttia ja minä kuulutin kaikki:
- Matkustajat tulkaa Risteilijä Anna-Bellelle lähdemme hetken päästä.
Käynnistin moottorin lämpemään, seuraava sammutus olisi kolmen päivän päästä.

2. luku Hiio hoi, kohti merta

Tukuttain kolme kertaa laivan kova äänistä torvea ja kuullutin matkustajille:
- Lähdemme matkaan nyt!
Jotkut ihmiset vilkuttivat laivalle. Minulla oli edessä 15 tunnin vuoro sitten vaihdamme perämies Parcerin kanssa, jolloin pääsen nukkumaan. Kuuntelin samalla radiosta uutisten säätiedotukset niissä kerrottiin:
- Atlantin valtamerelle todella kovaa tuulta ja sadetta sekä pahimmillaan 8 metrin aaltoja.
Säikähdin niin kovin, että olin pyörtyä. Kirjoitin lokikirjaan:
- Kun huomenna pääsemme Atlantille. Minun on oltava tarkkana todella huonon sään vuoksi. Voisimme hyvin kääntyä ympäri ja palata New Yorkiin. Luulen, että tulemme ensi perjantaina ehjin nahoin kotiin. Jatkamme siis matkaa kohti Atlanttia!

3. Luku Haaksirikko

Näkyi musta taivas ja salamoita. Aallot olivat valtavia ja kaikki alla pystyi olemaan kiviä. Haaksirikko pystyi olemaan todella lähellä! Ja niin se olikin, haaksirikko tuli kuin tulikin. Onneksi suurin osa matkustajista pääsi pelastus veneisiin ja samoin minä! Minä olen kapteeni ja tarinoissa kapteeni menee laivan mukana, mutta minä en. Minä en laivan mukana mene! Laivassa soi vain hätäiseen iha kaikki ryntäsivät pelastus veneisiin. Pelastus veneet olivat onneksi suuria ja matkustajista melkein kaikki pääsi veneisiin. Olin yhden veneen ajaja ja johdin kulkuetta saarelle, jonka ohi menimme, joka kerta. Sinne ei ollut pitkä matka ja laivoja kulki paljon ohi.

4. luku Maata näkyvissä

Kaikki olivat odottanee, että maata näkyisi. He olivat todella nälissään ja heitä väsytti todella paljon. Makuupaikkoja ei ollut pelastusveneissä, joten olin todella väsynyt. Viimein näimme saaren, pelastusvene laivue kiinnitettiin saaren rantaan. Perämies huusi minulle:
- Jackson ei, kun siis kapteeni Jackson lähdemme viidakkoon etsimään ruokaa.
- Selvä! minä huikkasin perämiehelle.
Minä jäin rakentamaan majaa muutaman kymmenen muun henkilön kanssa.