Suuri osa maapallolla eläneistä eliölajeista on kuollut sukupuuttoon. Eräistä sukupuuttoon kuolleista lajeista tiedetään niistä kallioperään jääneiden fossiilien perusteella. Fossiili on eliön kivettynyt jäänne: Eliön osat ovat korvautuneet kivellä ja eliöstä on syntynyt näin kivinen kopio.

 

Joskus voi kuolut eliö säilyä sellaisenaankin pitkiä aikoja. Esimerkiksi Siperian soiden turvekerroksista on löydetty tuhansia vuosia vanhoja mammuttien raatoja, joista on vielä ollut erotettavissa elimet ja karvoitus.

 

Kaikista kuolleista eläimistä ja kasveista ei synny fossiileja. Miljoonia vuosia sitten kasvaneista rehevistä metsistä ovat muistona suuret kivihiilikerrostumat. Öljy- ja maakaasuesiintymätkin ovat vanhojen eläinten ja kasvien jäänteistä syntynyttä nestettä ja kaasua. Kivihiiltä, öljyä ja maakaasua kutsutaan syntytapansa perusteella fossiilisiksi polttoaineiksi.

 

Suurimmasta osasta kuolleista eliöistä ei jää mitään merkkiä tuleville sukupolville, sillä hajottajat hajottavat normaalisti kuolleet eliöt nopeasti ravinteiksi.

Mikäli eläimellä on ollut kova ulkoinen tukiranka, on se fossiloitunut todennäköisemmin kuin pehmeämmän tukirangan omaava laji.

 

Valokuvassa on muinaisen nilviäisien, ammoniitin, fossiili. Sillä on ollut kova suojaava kuori.