Soittimissa ääni tuotetaan erilaisten värähtelijöiden avulla. Äänen synnyttämiseen tarvitaan värähtelijä. Kitarassa värisee kieli, trumpetissa ilma ja rummussa kalvo. Taajuuden suuruus vaikuttaa syntyneen äänen korkeuteen. Matalia ääniä synnyttää värähtelijä, jonka taajuus on pieni. Korkeita ääniä synnyttää suuritaajuuksinen värähtelijä. Ihmisen kuuloalue on 20–20 000 Hz. Ääntä sanotaan ultraääneksi, kun sen taajuus on yli 20 000 Hz. Alle 20 Hz olevia ääniä sanotaan infraääniksi.

Soitin, joka värähtelee suurella taajuudella, tuottaa korkeaa ääntä. Soitin, joka värähtelee pienellä taajuudella, tuottaa matalaa ääntä. Molemmat äänet voivat olla joko voimakkaita tai heikkoja.


Ultraääntä käytetään raskaana olevien naisten sikiötutkimuksissa, koska ääni ei vahingoita sikiötä. Ultraääntä hyödynnetään myös tutkalaitteissa, kuten kaikuluotaimessa. Kaikuluotainta käytetään esimerkiksi kalastuksessa, ja sen avulla paikallistetaan kalaparvia sekä auton peruutustutkassa, joka lähettää ultraääntä, ja siten auton kuljettaja saa tiedon lähestyvästä seinästä.


Resonanssi-ilmiössä kaksi samantaajuista värähtelijää saavat toisensa värähtelemään. Esimerkiksi kuuloaisti perustuu resonanssiin. Resonanssin synnyttämä signaali etenee äänihermoa pitkin aivoihin, jossa tapahtuu kuuloaistimus. Äänen synnyttämiseen tarvitaan värähtelijä sekä väliaine, jota pitkin ääni etenee, ja havaitsemiseen vastaanotin. Lisäksi tarvitaan energiaa, jotta värähtelijä alkaisi värähdellä.

Salaman iskun etäisyyttä voidaan arvioida äänen ja valon nopeuksien eron perusteella. Kun salama iskee, se havaitaan heti, koska valon nopeus on noin 300 000 km/s. Salaman iskusta aiheutunut ääni etenee ilmassa äänen nopeudella, joten se havaitaan myöhemmin. Näiden tapahtumien aikaeron avulla voidaan tehdä arvio iskupaikan etäisyydestä: jokaista kolmea sekuntia kohden salaman lyöntietäisyys on kilometrin verran.