Pohdintoja arvioinnista oppilashavainnoinnin pohjalta:

Oppilashavainnointiin valikoituivat oppilaat, jotka toivat itseään esille oppituntien aikana. Molemmat menestyivät hyvin sekä käsityössä että matematiikassa. Käsityössä vuorovaikutuksen merkitys kuitenkin korostui eri tavalla ja oppilaiden taitoja ja etenemistä pystyi seuraamaan monipuolisemmin kuin matematiikassa. Nimitän oppilaita oppilas A:ksi ja B:ksi.

Käsityön housuprojekti

Käsityön oppiaineessa kaikki aloittivat suunnittelusta ja suunnitelman valmistuttua siirtyivät työskentelyyn. Oppilas A suunnitteli huolellisesti ja yksityiskohtia hioen, mutta olisi tarvinnut ehkä tukea alkuperäisessä suunnitelmassa pysymiseen. Rajallisen ajan vuoksi itselleni tärkeämmäksi tavoitteeksi nousi kuitenkin se, että kaikki saisivat tietyt työvaiheet tehtyä melko samaan tahtiin. (Tähän vaikutti varmasti myös se, että työvaiheiden opettaminen ja ohjaaminen vaativat itseltäni vielä harjoittelua.) Oppilas B suunnitteli ja myös työskenteli muita nopeammin, mutta törmäsi vähän väliä ongelmakohtiin. Hän kuitenkin myös selvitti ongelmat nopeasti ja oivalsi housujen rakenteen muotoutumisen virheiden kautta. Jakson lopuksi jaoin itsearviointi-lomakkeet, jotka luin läpi ja lisäsin joitain kommentteja, joita kunkin oppilaan olisi hyvä vielä pohtia:

A:n itsearvio:

Mitä pitää muistaa ensi kerralla?

että en hosu

Mitä opit kaavoja piirtäessäsi=

että pitää olla tarkka → Hienoa!

Miten yhteistyö sujui? Kerro, miksi.

hyvin koska? → Samaa mieltä! Avustit muista hienosti.

Minkälaiset saumanvarat työhösi tuli? Miksi?

ihan hyvät koska? → Työn jälki?

Mitä opit?

tekemään housuja → Vaiheet?

Missä sinun pitäisi vielä kehittyä?

ompelussa

Erinomaisesti raksi kaikkiin:

osaan suunnitella ja valmistaa töitäni itse

osaan toimia säästeliäästi

osaan käyttää koneita ja laitteita itsenäisesti

osaan dokumentoida työskentelyäni

arvioin omaa ja toisten työskentelyä rakentavasti

B:n itsearvio:

Mitä pitää muistaa ensi kerralla?

huolellisuutta

Mitä opit kaavoja piirtäessäsi=

langansuunnan → hyvä!

Miten yhteistyö sujui? Kerro, miksi.

hyvin, koska kaikki osasi opettaa toisiaan → niimpä!

Minkälaiset saumanvarat työhösi tuli? Miksi?

vähän hutalaiset. koska en tiennyt tarkkaan mitkä mitat → pienellä siistimisellä tuli ihan hyvät. Sovititko?

Mitä opit?

housuja tekemään → mitä vaiheita?

Missä sinun pitäisi vielä kehittyä?

huolellisuudessa

osaan suunnitella ja valmistaa töitäni itse - erinomaisesti

osaan toimia säästeliäästi- hyvin

osaan käyttää koneita ja laitteita itsenäisesti- vaihtelevasti

osaan dokumentoida työskentelyäni- hyvin

arvioin omaa ja toisten työskentelyä rakentavasti- erinomaisesti

Matematiikan kertaava jakso

Matematiikassa kerrattiin Makeko-tasokoetta varten. Pyrin tukemaan kokeeseen valmistautumista vielä valmistamalla erillistä materiaalia, joka olisi samantyylistä kuin varsinaisessa kokeessa. Valmistin myös erilliset ohjeet kerrattavista asioista sivunumeroineen ja malliesimerkkeineen. Tunneilla sekä A että B työskentelivät tunnollisesti, osoittivat tuntiaktiviisuutta myös viittaamalla ja pärjäsivät kokeessa hyvän tasoisesti.

Arviointi

Arvioinnissa pyrin toteuttamaan seuraavia periaatteita: Arvioinnin tulee olla reilua, oikeudenmukaista ja motivoivaa sekä tavoitteiltaan läpinäkyvää (Ihme, 2009, 13). Arviointimenetelmistä käytin seuraavia: ryhmäarviointi (Ihme, 2009, 94), itsearviointi: lomakkeet (Ihme, 2009, 94), sanallinen arviointi (Ihme, 2009, 101) ja autenttinen arviointi (Ihme, 2009, 102).

Ohjaavan luokanopettajan ohjeistus:
Muista omien arvioitavien oppilaittesi osalta monipuolinen arviointi (käyttäytyminen, työskentely ja oppimisen edistyminen). Arviointitapoja on useita: itsearviointi, vertaisarviointi, havaintoihin pohjautuva arviointipalaute, testit ja kokeet. Uuden OPSin arviointinäkemyksen mukaan oleellisinta on oppimista edistävä jatkuva arviointi. 

Lähteet:

Ihme, I. 2009. Arviointi työvälineenä. PS-kustannus. Juva.