Emily oli 16 vuotias tyttö joka asui vanhassa talossa metsän reunalla. Hän asui vanhempiensa ja 12 vuotiaan siskonsa Alexan kanssa. Emily tykkää piirtää ja lukea. Emilyllä oli tumman ruskeat ja aaltoilevat hiukset, todella vaaleat ja kirkkaat siniset silmät ja pisamia. Emilyn huoneessa oli paljon piirustus- ja maalaustarvikkeita sekä kirjoja. Hänen huoneessaan oli myös parveke jossa hän tykkäsi piirtää ja lukea. Emilyn huone oli yleensä siisti. Hänen kotinsa seinillä oli paljon maalauksia. Juuri nyt Emily oli lukemassa lempi kirjaansa lempi paikassaan eli huoneensa parvekkeella. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Emily oli pienenä saanut isoäidiltään todella kauniin amuletin. Siinä on pitkä vaalea ja värikäs kristalli joka on hyvin terävä. Emily ei ollut vielä varma miksi se oli niin arvokas, mutta siitä huolimatta hän piti sitä kokoajan. Sen yläosassa oli kultaa ja se säihkyi auringossa. Emilyllä oli päällään musta T-paita ja farkkushortsit. Kun Emily lopetti lukemisen hän päätti lähteä metsään kävelylle. Kun hän meni erään todella ison puun ohi hän luuli nähneensä violetin oravan. "Mikä tuo oli?" hän ajatteli mutta päätti sitten jatkaa matkaa.

Yöllä kun kaikki olivat nukkumassa hän päätti mennä vielä katsomaan oliko hän nähnyt oikein ja että oliko orava vielä siellä.
 Kun hän pääsi puulle hän näki sen taas, mutta nyt se istui puun juurella. Se katsoi Emilyä, ja yhtäkkiä Emilyn amuletti alkoi loistaa. Mitä lähempänä se oli puuta sitä kirkkaammin se loisti. Sitten orava alkoi heilua ja Emily huomasi että se yritti kertoa jotain. "Mitä yrität kertoa?" hän kysyi ja huomasi että orava piirsi puun jonka keskellä oli viiva ja Emilyn amuletin. Emily päätti yrittää vetää amuletin päällä viivan puun keskelle ja se alkoi loistaa. Sitten puuhun aukesi taikaportti. Emily oli aivan hämmästyksissään. Sitten orava hyppäsi portista sisään ja pyysi Emilyä seuraamaan. Emily luuli ymmärtävänsä sitä vaikka eihän se osannut puhua. Hän kulki taikaportin läpi ja käveli ihmeissään. Hän oli tullut jonkinlaiseen eri ulottuvuuteen. Tai niin hän ainakin luuli. Hän kuuli puron lorinaa ja linnun laulua. Tuuli puhalsi ja siellä näkyi paljon vaaleanpunaisia puita, oudon värisiä eläimiä ja hyvin kauniita kristalleja. Vähän kuin Emilyn amuletti. Siellä oli myös joki jonka vesi oli todella kirkasta. Paikka oli aivan ihana. Emily päätti mennä kiertelemään. Mutta kun hän oli kävellyt jonkin aikaa hän huomasi että jokin liikkui puussa. Se oli se sama orava joka johdatti hänet portista läpi. Se lähti juoksemaan ja Emily päätti seurata sitä. Pian he pääsivät isolle puumajalle. Orava meni sen sisään ja Emily meni myös. Sitten joku tuli vastaan. Se oli aika nuoren näköinen tyttö. Hän tuli oravan kanssa joka oli kiivennyt sisään parvekkeen kautta. "Kuka sinä olet?" tyttö kysyi "Nimeni on Emily" Emily vastasi. "Minä olen Briar" tyttö vastasi. "Eliza, Esme! Tulkaa tänne me saimme vieraan!" "Tässä ovat Eliza ja Esme" Briar sanoi "Eliza, Esme tässä on Emily" hän kertoi "Hei." Emily sanoi. "Tule sisään!" Eliza pyysi. Kun tytöt menivät sisälle he istuivat kaikki pöydän ääreen syömään sitruuna muffinsseja. "Missä sinä asut?" Briar kysyi "Miten pääsit tänne?" Eliza kysyi. Tytöt kysyivät häntä melkein kaikkea mahdollista. Paitsi Esme. Kun tytöt olivat jutelleet jonkin aikaa ja Emilylläkin oli hauskaa Esme kuiskasi Briarille "Minä en luota häneen" "Miksi et?" Briar kysyi "Minusta hän vaikuttaa mukavalta." hän sanoi. "Mistä te oikein kui" hän sanoi.skailette?" Emily kysyi. "Ei mistään." Esme vastasi. "Esme ei luota sinuun." Briar sanoi äkkiä. "Anteeksi!" Hän sanoi "No voinko jotenkin todistaa että voit luottaa minuun?" Emily kysyi "Kyllä voit." Esme vastasi "Hyvä" Emily sanoi "Mutta en vielä tiedä miten." Esme lisäsi "No mieti asiaa ja teen sitten mitä pyydät". Hieman myöhemmin Emilyn oli aika lähteä. "Tulethan sinä vielä takaisin?" Eliza kysyi "Tulen!" Emily vastasi. Aina sen jälkeen Emily kävi siellä joka ilta ja Alexa huomasi sen. Yhtenä iltana hän päätti seurata Emilyä. Alexa seurasi Emilyä pitkin metsää ja näki kun hän avasi portin. Kun Emily oli mennyt portista sisään Alexa meni perässä ja piiloutui lähellä olevan puskan taakse. Kun Emily lähti kävelemään Alexa kerkesi katsoa maisemia hetken mutta sitten hän lähti Emilyn perään. "Tytöt! Missä te olette?" Emily huusi "Emily!" joku huusi "Ai hei Briar!" Emily vastasi "Voisitko nyt esitellä minulle pienen kaksoisolentosi?" "Minkä?" Emily kysyi ja katsoi taakseen "Alexa mitä sinä täällä teet?!" Hän kysyi "Seurasin sinua jonkin portti jutun läpi ja tänne." Alexa vastasi "Sinä et saisi olla täällä. Me lähdemme heti takaisin kotiin." Emily sanoi "Mitä täällä tapahtuu?" kysyi Esme joka oli juuri tullut paikalle Elizan kanssa "Ja kuka hän on?" Eliza kysyi "Tämä on pikkusiskoni Alexa." Emily sanoi "Eikö hän voisi jäädä?" Briar kysyi "No hyvä on" "Jee!" tytöt huusivat. Siis kaikki paitsi Emily "Mutta vain vähäksi aikaa." Sitten Emily huomasi että tytöt olivat jo menossa puumajalle. Matkalla he kuitenkin tapasivat jonkun "Kuka tuo on? "Alexa kysyi "En tiedä" Eliza vastasi. Sitten Briar meni hänen luokseen "Briar odota!" Emily huusi ja meni Briarin perään. "Kuka olet?" Briar kysyi kun pääsi henkilö luokse hän oli nuori tyttö jolla oli siniset hiukset ja violetit silmät "Olen Lexi." tyttö vastasi. "Mitä sinä täällä teet yksinäsi?" Emily kysyi "Olin vain kävelyllä." Lexi vastasi "Voit tulla meille!" Briar sanoi. "Hyvä on!" Lexi sanoi "Vaikutatte mukavilta". Heillä oli todella hauskaa yhdessä kunnes Lexin piti lähteä pian sen jälkeen puumaja syttyi tuleen ja sisään tuli köynnöksiä ja ne halusivat yhden asian joka oli Emilyn amuletti. Kun muut yrittivät sammuttaa tulipaloa Esme huomasi että Alexa oli kadonnut. Hän huusi muut apuun ja he etsivät Alexaa kaikkialta. "Alexa!" Tytöt huusivat "Minä löysin hänet!" Eliza huusi "Katsokaa!" Alexa oli jumissa köynnöksissä! Tytöt yrittivät auttaa häntä mutta he eivät saaneet köynnöksiä irti mutta Eliza, Esme ja Briar osasivat muuttaa muotoaan ja he muuttuivat majaviksi ja jyrsivät köynnökset katki. Tytöt juoksivat äkkiä ulos ja selvisivät tulipalosta. He tiesivät että Lexi oli sen kaiken takana sillä he eivät olleet tutustuneet häneen kunnolla ja hän oli ainoa johon ei voinut luottaa ja joka oli ollut siellä viimeksi.