Laboratoriotutkimukset ovat yksi tärkeimmistä lääkärin työvälineistä, joiden avulla diagnosoidaan tai suljetaan pois sairauksia, arvioidaan ihmisen terveydentilaa, seurataan hoitoa ja arvioidaan työkykyä tai leikkauskelpoisuutta.

Avoterveydenhuollossa ja erityisesti kotihoidossa hoitajien, sairaanhoitajien ja lähihoitajien, työhön kuuluu mm. yleisimpien näytteiden ottaminen sekä asiakkaan ohjaaminen ja neuvonta näytteenottoon valmistautumisessa. Asiakkaan ohjeistamiseen kuluu ohjeiden antaminen, miten asiakas valmistautuu näytteenottoon tai opastaminen, miten asiakas itse ottaa näytteen.

Preanalyyttinen vaihe sisältää tutkimuspyynnön, potilaan valmistelun tutkimukseen, potilaan tunnistamisen, primaarinäytteen ottamisen ja identifioimisen, näytteen kuljetuksen laboratorioon sekä näytteen käsittelyn laboratoriossa analysointivalmiiksi. Suurin osa laboratoriotutkimuksiin liittyvistä ongelmista ja jopa kliinisesti kohtalokkaista virheistä tapahtuu laboratoriotutkimusprosessin preanalyyttisessä vaiheessa eli näytteiden otossa ja sitä edeltävissä toimenpiteissä sekä näytteiden kuljetuksen ja säilytyksen aikana. Ja kuten edellä mainittiin, nämä toimet kuuluvat usein hoitotyöntekijälle.

Analyyttinen vaihe sisältää näytteestä tehtävät tutkimustoimenpiteet kuten tutkittavan aineen pitoisuuden, tietyn solutyypin tai mikrobin esiintymisen tai osuuden määrittämisen sekä tuloksen oikeellisuuden varmistamisen.

Postanalyyttinen vaihe sisältää laboratoriotutkimuksen tuloksen välittämisen riittävän informaation kera tutkimuksen pyytäjälle, tuloksen arkistoinnin sekä näytteiden ja jätteiden hävityksen. Laboratoriotuloksen tulkinta perustuu vertailuun, jossa uutta tulosta verrataan potilaan aiempiin laboratoriotuloksiin tai muiden, usein saman ikäisten ja samaa sukupuolta olevien henkilöiden vertailu- eli viitearvoihin.