Soiton päiväkirja

Kurssin alkuun loin itselleni tavoitteet, joita tulen kehittämään kurssin aikana. Pohdin myös, miten tulisin niihin tavoitteisiin pääsemään. Selkeitä tavoitteita muodostui kolme:

1. Tavoite:

Oppia soittamaan sujuvasti suoraan nuoteista. Aina, kun yritän soittaa nuoteista, katse siirtyy jossain välissä pelkille koskettimille, ja soitto tapahtuu pelkällä korvakuulolla. Tiedän, mitä eri merkit nuottiviivastolla tarkoittavat, mutta niiden prosessointi samaan aikaan soittamisen kanssa on usein niin hidasta, että kappaleen mukana ei tahdo pysyä normaalissa temmossa. Myös oikeille koskettimille osuminen on välillä haastavaa nuotteihin tuijottaessa 

Miten tavoitteeseen päästään?

Omistan kosketinsoittimen ja yhden laulukirjan. Aluksi pyrin soittamaan päivän aikana muutamia kertoja tuttuja kappaleita siten, etten katso koskettimia ollenkaan. Tällä parannan tuntumaani koskettimiin ilman näköaistin vaatimusta. Jossain vaiheessa otan nuotit mukaan, ja soitan pelkkiä nuotteja tuijottaen. Aloitan kappaleista joiden sävellaji on itselleni helppo (C, G, D tai A) ja siirryn pikkuhiljaa vaikeampiin (F --> Bb --> Eb).

2. Tavoite:

Oppia tuomaan väriä soittoon. Osaan kompata parilla eri tavalla, mutta haaveenani olisi oppia soittamaan monella eri tyylillä.

Miten tavoitteeseen päästään?

Etsin eri tapoja soittaa sekä vasemmalla että oikealla kädellä, ja harjoittelen näitä useita kertoja viikossa. Uskon, että kun opin jonkin uuden tyylin tahdittaa soittoa, se alkaa lopulta tuntua helpolta.

3. Tavoite:

Oppia laulamaan samaan aikaan, kun soitan. Tämän käytännössä osaan silloin, kun kyseessä on tuttu kappale ja soitan pelkkiä sointuja yksinkertaisella tekniikalla. Usein keskittyminen riittää kuitenkin vain toiseen, eli jos laulu kulkee niin kompin tahti pettää, tai jos komppi pysyy raiteillaan niin sanat unohtuvat.

Miten tavoitteeseen päästään?

Eiköhän lääke tähänkin ole tuttu ja turvallinen kyseisen asian viikoittainen/päivittäinen harjoittelu. Aloitan helpoista kappaleista ja siirryn pikkuhiljaa suurempaa koordinaatiokykyä vaativiin komppeihin.


Seuraavaksi tasaisin väliajoin pohdintaa tavoitteiden etenemisestä ja muista ajatuksista:

13.11.2019: Pari tuntia plakkarissa!

Lähdin soittotunneille melko into piukeana, sillä halu kehittyä pianonsoitossa on suuri. Aiemmin enemmän kitaraa soittaneena kiinnostus pianonsoittoon heräsi noin vuosi sitten, mutta itseoppineena tyyli soittaa saattaa olla kankea ja kehityttävää on!

Kahden ensimmäisen tunnin aikana olen jo saanut oivalluksia. Yksi suurimmista oli oivallus siitä, kuinka laaja ilmiö pianonsoitto on. Olen soittanut aiemmin vain populäärimusiikkia (toki pari klassisen musiikin kappaletta taittuu ulkoaopeteltuna), joten täysin uutena asiana tuli Blues-musiikin sävelasteikko. Opettelin tästä asteikosta perusasiat, mikä oli hupia.

14.1.2020: Viisi soittokertaa takana, muutama edessä!

Olen huomannut soittotuntien vaikuttaneen intooni soittaa pianoa. Aloitin koulutöiden tekemisen kasvistolla, jotta voisin tauoilla soittaa kyseisessä tilassa möllöttäviä pianoita. Myös kotonani tartun usein kosketinsoittimeen ja harjoittelen soittotekniikoita. Vaikeaa on pysyä kärsivällisesti suunnitelmassa opetella erilaisia komppeja, lukea nuotteja soiton aikana ja soittaa lauluja sävellajeista, jotka aiemmin olisin transponoinut tutumpaan sävellajiin. Nuottien lukua kuitenkin silloin tällöin harjoittelen, ja etenkin balladi- ja beatkompit ovat olleet soitossa moneen otteeseen. Huomaan tähän vaikuttaneen sen, että soitin näillä tyyleillä, kun soittotunnilla vuorotellen vedimme jonkin biisin muiden laulaessa päälle. Joka tapauksessa, vanhat komppityylit ovat yhä miellyttävimpiä tapoja soittaa, ja tähän haluaisin muutoksen siten, että moni eri tyyli tuntuisi luontevalta ja kivalta.

Olen oppinut hieman nuoteista soittamista. Lisäksi laulaminen pianonsoiton yhteydessä on jopa joskus yllättänyt minut sujuvuudellaan. Helpoimmat kappaleet taittuvat hyvin, joten seuraava steppi voisi ollakin vaikeampien, ja monimutkaisempaa motoriikkaa vaativien kappaleiden tahtiin laulaminen. Aluksi voisin harjoitella pari kappaletta niin, että ne kulkevat hyvin samaan aikaan soittaen ja laulaen. Tämän jälkeen nuoteista soittamisen kehittyessä alan harjoitella aina uuden biisin lonkalta vetämistä.

25.2.2020: Tasaista kehitystä

Olen huomannut löytäneeni sujuvuutta etenkin kosketintuntumaan. Vasemmalla kädellä yleisimmin soittamani Priimi-kvintti-oktaavi -komppi alkaa löytyä aina luonnostaan, eikä siellä päässä tule enää liiemmin virheitä. Toki usein ensimmäiseen koskettimeen osuminen vaatii katseen irrottamista nuoteista. Nuoteista soittamiseen löytyy entistä enemmän varmuutta, tosin kappaleita, joissa nuotit vaihtuvat nopeasti, on vielä vaikeaa soittaa. Myös sointukierto merkitsee, sillä tutummat sointukierrot tulevat paremmin takaraivosta kuin oudommat.

Alkukurssista opettelemani pari uutta komppityyliä alkavat onnistumaan hyvin. Sen sijaan uuden kompin opettelemiseen menee aina oma aikansa. Komppivarasto on kuitenkin nyt laajempi kuin ennen, ja koen tämän tuovan väriä soittooni. Toinen väriä tuova asia on muidenkin kuin duuri- ja mollisointujen soittaminen. Teoria 7-sointuihin, vähennettyihin sointuihin yms. on ennestään ihan hyvin hallussa, mutta en ole pitänyt niitä kovinkaan tärkeinä, ja usein olen jättänyt ne huomiotta. Nyt olen alkanut soittaa niitä enemmän opettajan kannustettua minua siihen.

22.3.2020 Soitot soitettu!

Loppuaika olikin oikeastaan soittotenttiin valmistautumista. Halusin valita tenttiin kappaleet, joissa voisin osoittaa osaavani soittaa arviointikriteeristön mukaan erinomaisesti, sekä osoittaa onnistuneeni henkilökohtaisissa oppimistavoitteissani. Henkilökohtaiset tavoitteeni olivat eri komppaustyylien oppiminen, suoraan soinnuista soittaminen (myös vaikeammat sävellajit huomioiden) sekä laulun ja soiton yhdistäminen. Kurssin arviointikriteeristössä taas numero 5 vaatii eri komppitapojen perusteltua ja monipuolista soveltamista, 3- ja 4-sointujen ja sointukäännösten sujuvaa käyttöä, sävellyskomppien yhdistämistä lauluun, musiikkiterminologian ja alakoulun teorian ymmärtämistä ja opitun soveltamista musiikin opettamiseen.

Ensimmäiseksi valitsin kappaleen Walking In the Air. Tuossa tarkoituksenani oli soittaa melodiaa ilman laulua. Tässä kappaleessa kehittymistäni osoitin soittamalla C-mollista, jota en ole aiemmin soittanut ja joka näin ollen on aina tuntunut haastavalta. Lisäksi kappaleessa esiintyi myös nelisointuja ja soittotyylien soveltamista. Toiseksi kappaleeksi valitsin lastenlaulun Lähtevien laivojen satama, jonka komppasin laulaen itse muun ryhmän kanssa. Tavoitteistani täyttyi laulaminen soiton aikaan, suoraan nuoteista soittaminen, ja toki erilainen komppaustyyli verrattuna ensimmäiseen soittamaani kappaleeseen. Käytin myös nelisointuja sekä sointukäännöksiä.

Tentti sujui hyvin. Pieniä huolimattomuusvirheitä ilmeni, mutta jännityksen karistua tekeminen oli kohtuu varmaa. Yllätyin, miten paljon tenttitilanne loppupeleissä jännitti. Olen tyytyväinen siitä, että itse soiton aikana en mennyt sieltä, mistä aita on matalin, vaan soitin tyhjiin kohtiin jonkinnäköisiä välisoittoja ja käytin vaikeitakin nelisointuja ja sointukäännöksiä. Rakensin kappaleista omat sovitukseni ennen tenttiä, mutta jätin niihin improvisoinnin varaa jonkin verran. Onnistuin mielestäni tentissä myös kiteyttämään olennaiset kurssilla oppimani asiat.



Itsearviointi

1. Miten itselleni asettamat tavoitteet toteutuivat?

Asetin tavoitteiksi kurssin alkaessa kolme kehittämisen kohdetta, joissa halusin edistyä kaikista eniten. Ensimmäinen näistä oli suoraan nuoteista soittaminen, sillä tämä on ollut itselleni hyvin vaikeaa. Olen harrastanut musiikkia noin 12 vuotta (pianoa jonkin verran), enkä ole moneen vuoteen lukenut nuotteja, joten sujuva ja nopea katseen siirtely nuottien ja koskettimien välillä oli hataraa. Halusin siis oppia soittamaan aluksi pelkästään katse nuoteissa, jotta sormituntuma koskettimiin paranisi, eikä niiden katsominen joka hetki olisi enää välttämätöntä. Nykyään vaseman käden toimintaa ei tarvitse juurikaan katsoa, mutta soittaminen silmät täysin nauliintuneena nuottirivistöön on melko virhealtista. Koen silti nuottien nopean havainnoinnin kehittyneen, ja helpot lastenlaulut sujuvat kyllä suoraan nuoteista soitettuna. Nuoteista lukemisen tavoitteeseen liittyi myös minulle oudompien sävellajien soittamisen oppiminen, ja hahmotankin ne nyt paljon paremmin ja uskallan soittaa kappaleita esimerkiksi C-mollista, jonka aiemmin olisin transponoinut johonkin toiseen sävellajiin.

Toinen tavoitteeni oli uusien komppaustyylien oppiminen. Opin monia eri tyylejä, joista balladi- ja beatkomppia harjoittelin sen verran, että ne ovat nyt täysin hallinnassa. Opin myös, että vanhat tyylini kompata eivät ole ollenkaan huonoja. Koen osaavani valita mielekkään komppityylin kappaleeseen kuin kappaleeseen niin valssin kuin 4/4-kappaleen soittamiseen. Kolmantena tavoitteena minulla oli laulamisen ja soittamisen yhdistäminen. Aiemmin keskittyminen riitti vain toiseen, jos kyseessä oli vaikeampi kappale. Nyt, kun pianonsoittoon on parempi tatsi, on laulaminenkin helpompaa kompatessa. 

Koen siis onnistuneeni jokaisessa tavoitteessani paremmin, kuin odotin. Arviointikriteeristössä sanotaan seuraavaa numeron viisi osaamisesta: “Osaa soveltaa eri komppeja ja säestystapoja luovasti ja perustellusti eri kappaleisiin.” ja “Hallitsee eri säestyskompit ja osaa yhdistää sen lauluun.” Tältä osin arvioisin suoriutumiseni numerolla 5.

2. Miten mielestäni hallitsen seuraavat osa-alueet? (piano säestyssoittimena)

Melodian soitto g-avaimelta

• Onnistuu hyvin. Nopeassa tilanteessa on joskus vaikeaa, jos nuotit menevät liian korkealle tai liian matalalle, jolloin pitää laskea mikä nuotti on kyseessä. Myös soiton keskellä esiintyvät yhtäkkiset palautukset, ylennykset ja alennukset tuottavat joskus kankeutta

Rytmin käsittely

• Tahtilajit ovat hyvin hallussa, ja löydän kyllä oikeanlaisen kompin eri tahtilajeihin. Nuottien aika-arvoja on joskus haasteita hahmottaa, jos kyseessä on outo kappale. ½-, ¼- ja ⅛-nuotit ovat helppoja, mutta esimerkiksi ⅜-nuotin kanssa täytyy jo laittaa päänsisäinen metronomi käyntiin ja pohtia hetki.

Soinnun rakentaminen ja käännökset

• Duurit, mollit, 7, maj7 ja sus-soinnut ovat hyvin hallussa ja niiden kääntäminen onnistuu melko helposti (tosin esimerkiksi Eb-molli -sävellajissa Bmaj7:n löytäminen voi tuottaa sen kuuluisan pienen pohdintatuokion soiton keskellä)

Komppaus + laulu

• Onnistuu nykyään hyvin viimeaikaisen harjoittelun seurauksena

Nuotinluku F-avaimelta

• Näistä vaikein osa-alue. Tiedän, miten homma toimii, mutta en ole juurikaan soittanut suoraan f-avaimelta joten soittotilanteessa katse kääntyisi nopeaa nuoteista turvallisiin koskettimiin

Esittäminen

• Alkujännityksen jälkeen nautinnollista ja mieluista touhua!

F-avaimen käyttö ei vielä ole hyvällä tasolla, ja nuottien aika-arvot eivät rakennu tarpeeksi konkreettisina päässä, jotta voisin antaa tästä osa-alueesta itselleni täydet pisteet. Teoria kaikesta on kuitenkin hallussa, ja muissa osa-alueissa kehitystä on tullut siihen malliin, että arvioin tämä osaamiseni numerolla 4. Arviointikriteeristössä numeron neljä kohdalla sanotaankin: “Hallitsee alakoulun musiikinopetuksen musiikkiterminologian ja musiikin teorian perusteet ja osaa soveltaa ja analysoida sitä käytäntöön.”

3. Miten arvioin omaa työskentelyä tavoitteiden saavuttamiseksi? 

Olin siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että olin alkanut soittaa hetki sitten pianoa, ja haluni kehittyä oli valtaisa jo ennen kuin pianotunnit alkoivat. Näin tiesin, mitä haluan oppia, ja olin jo valmiiksi pohtinut tapoja, joilla pääsisin tavoitteisiini. Pitkin kurssia pyrin koko ajan miettimään, mikä on paras tapa oppia. Välillä oli jopa vaikeaa motivoitua opettajan antamiin ohjeisiin, jos olin jo orientoitunut noudattamaan omaa suunnitelmaani. Pakotin itseni kuitenkin kuuntelemaan näitä ohjeita, mikä kannatti. Opin näin monipuolisemmaksi soittajaksi. Huomasin kuitenkin, että omaa motivoitumistani ruokki oma autonomiani harjoittelun organisoimisessa.

Soittotunnit olivat hyvin tärkeä osa oppimistani, vaikka soitin paljon myös vapaa-ajalla omalla kosketinsoittimellani ja kasviston tai kaverien sähköpianoilla. Vapaa-ajalla soittaminen kohdistui helposti asioihin, jotka jo osasin, mutta soittotunneilla maltoin mennä “learning zonelle” ja näin kehityin paremmin. Oli myös tärkeää, että sain välillä reflektoida oppimistani opettajalle. Myös opettajalta (ja muilta ryhmäläisiltä) saamani palaute oli tärkeässä roolissa, sillä rakentavaa palautetta kuulee harvoin.

Opettajuuteeni heräsi ajatuksia etenkin musiikin opettamisen saralla, mutta nämä samat asiat pätevät monessa muussakin oppiaineessa. Musiikki vain on kokemuksieni mukaan herkkä aine kiinnostuksen näkökulmasta. Jos oppija kokee, että hänellä on musiikissa jotain annettavaa, on motivaatio varmasti korkealla. Myös tunne saada vaikuttaa, mitä soittaa ja miten soittaa, ovat ensiarvoisen tärkeitä. Varmasti myös tulosten huomaaminen ahkeran harjoittelun seuraaminen on edellytys kiinnostuksen säilymiseen. Näissä minulla on opettajana mahdollisuus vaikuttaa moneen suuntaan palautteen, eriyttämisen ja oppilaslähtöisen otteen avulla.

Kiitän korkeaa motivaatiotani siitä, että voin antaa itselleni tästä osa-alueesta numeron 5. En olisi uskonut pystyväni kehittämään itseäni näin kovasti pianonsoitossa etenkin mekaanisen suoriutumisen, mutta myös pedagogisen ymmärryksen osalta. Arviointikriteeristössä tätä tukee numeron viisi kohdalla lause: “Osaa luovasti soveltaa oppimaansa musiikin opetukseen.”

4. Mikä on minun tapani käyttää ja hyödyntää pianoa tämän kurssin jälkeen, mikä tuntuu omalta tavalta soittaa? Mitä haluan vielä oppia? 

Tulen varmasti alakoulun musiikissa käyttämään komppaussoittimena sekä pianoa että kitaraa monipuolisesti. Yhteislauluissa käytän eri komppityylejä, joita soittotunneilla opin. Lisäksi pianolla on mielestäni helppoa havainnollistaa musiikin teoriaan liittyviä asioita. Pianoa voi myös hyödyntää pieniin musiikin tunnin asioihin, kuten äänenavaukseen.

Mielekkäintä itselleni on soittaa kompilla, joka lähtee vain alitajuisesti muovautumaan soiton alkaessa. Tämä on usein voimakas komppi, ja esimerkiksi laulua kompatessa on hyvä joskus tyytyä yksinkertaisiin komppikuvioihin. Haluan vielä oppia soittamaan itselleni täysin outoja kappaleita suoraan nuoteista. Tässä tärkeää on harjoitella etenkin nuottien aika-arvojen sujuvaa hallintaa. Nuoteista laulamisen oppiminen tukisi myös loistavasti tätä tavoitetta. Koen, että voisin sen oppiakin, sillä sen verran paljon on tullut oltua soittopelien ja sitä kautta sävelkorkeuksien kanssa tekemisissä.