Richardin matka kohti Amatsonia
Luku.1 Richard Davidson
Olipa kerran mies nimeltä Richard Davidson. Richard asuu Kanadassa sijaitsevassa kaupungissa. Kaupungin nimi on Toronto. Richard on 28-vuotta vanha. Hän on tutkimusmatkailija,
joka haluaa seikkailla merillä ja viidakoissa. Richard on muun muassa löytänyt Amerikan ja Afrikan.
Hän oli vain 16-vuotias kun hän lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen. Richard haluaisi lähtä uudelle tutkimusmatkalle, mutta hän ei nyt keksi minne menisi. Vaikka Richardin ei tarvitsisi mennä minnekään, koska hän on rikas mies, joka johtaa Davidson-nimistä laivan myynti kauppaa. Richardin vanhemmatkin asuvat Torontossa. Richard käy säännöllisesti katsomassa heitä.
joka haluaa seikkailla merillä ja viidakoissa. Richard on muun muassa löytänyt Amerikan ja Afrikan.
Hän oli vain 16-vuotias kun hän lähti ensimmäiselle tutkimusmatkalleen. Richard haluaisi lähtä uudelle tutkimusmatkalle, mutta hän ei nyt keksi minne menisi. Vaikka Richardin ei tarvitsisi mennä minnekään, koska hän on rikas mies, joka johtaa Davidson-nimistä laivan myynti kauppaa. Richardin vanhemmatkin asuvat Torontossa. Richard käy säännöllisesti katsomassa heitä.
Luku.2 Matka kohti Amatsonin sademetsää
Eräänä aurinkoisena päivänä, kun Richard joi aamukahviaan ja luki sanomalehteä niin hän huomasi lehdessä erään ison otsikon. Lehdessä luki, että Amatsonin sademetsässä jokin olio oli tappanut erään tutkimusmatkailijan.
- Nyt minä lähden selvittämään mikä, tuo olio on, Richard huusi innoissaan.
Richard lähti heti valmistautumaan matkaan. Richard lähti hänen omalla laivallaan heti aamunkoitteessa.
Matka sujui ongelmitta. Richardilla oli myös kaksi kaveria mukana, Jack ja Joe. He ovat kaksosia. Richard hankki itselleen oppaan heti kun saapui perille.
- Nyt minä lähden selvittämään mikä, tuo olio on, Richard huusi innoissaan.
Richard lähti heti valmistautumaan matkaan. Richard lähti hänen omalla laivallaan heti aamunkoitteessa.
Matka sujui ongelmitta. Richardilla oli myös kaksi kaveria mukana, Jack ja Joe. He ovat kaksosia. Richard hankki itselleen oppaan heti kun saapui perille.
Luku.3 Olion salaisuus
- Täällä sademetsäsä on vaikea liikkua, sanoi Jack.
-Niin on, vastasi Joe ja Richard samaan aikaan.
Oppaan nimi oli Leonardo. Hän tuntee Amatsonin sademetsän meilkein kokonaan.
- Kohta alkaa hämärtää, sanoi Leonardo.
- Leiriydymmekö tähän? Richard arveli.
- Kyllä, Leonardo vastasi.
Vihdoinkin alkoi aamu sarastaa.
- Tuo oli varmasti elämäni pisin yö, Jack valitti.
- Lähdetään heti kunhan olemme syöneet, Richard komensi.
Ja niin he tekivät. Nelikko jatkoi matkaa läpi viidakon. Matka oli pitkä ja raskas koska reitti ei ollut helppo kulkuista. He näkivät monia käärmeitä ja muita eläimiä.
- Noniin olemme perillä, Leonardo sanoi.
- Hyvä nyt viritetään syötti pedolle ja laitetaan san viereen kameran laukaisijan jotta saamme siitä
kuvan, Richard sanoi.
Niin he virittivät ansan. Alkoi taas hämärtää. He pystyttivät telttanasa vähän matkan päähän ansasta.Yön pimeydessä kuului kaikenlaisia ääniä. Mutta lopulta tuli aamu.
-Lähdetään heti katsomaan ansaa, Richard huusi innoissaan.
Leonardo jäi leiriin tekemään ruokaa. Richard, Joe, ja Jack lähtivät katsomaan ansaa.
- Katsokaa joku on syönyt syötin, Joe huusi.
- Katsotaan onko kamera ottanut kuvan, Jack sanoi.
Kamera oli tottavie ottanut kuvan, mutta se ei ollut se peto mitä he etsivät. Se oli vain tavallinen tiikeri. Richard, Joe Ja Jack virittivät toisenkin ansan. He palasivat leiriin synkistyneinä.
- Ei masennuta. Täytyy olla kärsivällinen, Richard sanoi.
- Totta, Joe ja Jack huusivat yhteen ääneen.
- Hyvä että tulitte, Leonardo huusi hädissään.
- Mikä hätänä, Richard kummasteli.
- Se villipeto kävi täällä, Leonardo huusi.
- Mahtavaa! Lähtään jäljittämään se eläin! Richard huusi.
Niin he lähtivät nopeasti matkaan. He löysivät jäljet nopeasti. Jäljet johtivat viidakkoon.
- Tuolla se on, Joe kuiskasi ettei peto kuulisi.
- Se menee jonnekkin luolaan, Joe sanoi.
- Katsokaa sillä on pentuja tuolla luolassa, Richard kuiskasi.
- Sen takia se siis hyökkäsi sen tutkimusmatkailijan kimppuun, Joe arveli.
- Jätetään se rauhaan, Richard sanoi.
- Mutta eikös meidän pitänyt napata se, Joe kummasteli.
- Ei. Näin on parempi, Richard sanoi.
-Niin on, vastasi Joe ja Richard samaan aikaan.
Oppaan nimi oli Leonardo. Hän tuntee Amatsonin sademetsän meilkein kokonaan.
- Kohta alkaa hämärtää, sanoi Leonardo.
- Leiriydymmekö tähän? Richard arveli.
- Kyllä, Leonardo vastasi.
Vihdoinkin alkoi aamu sarastaa.
- Tuo oli varmasti elämäni pisin yö, Jack valitti.
- Lähdetään heti kunhan olemme syöneet, Richard komensi.
Ja niin he tekivät. Nelikko jatkoi matkaa läpi viidakon. Matka oli pitkä ja raskas koska reitti ei ollut helppo kulkuista. He näkivät monia käärmeitä ja muita eläimiä.
- Noniin olemme perillä, Leonardo sanoi.
- Hyvä nyt viritetään syötti pedolle ja laitetaan san viereen kameran laukaisijan jotta saamme siitä
kuvan, Richard sanoi.
Niin he virittivät ansan. Alkoi taas hämärtää. He pystyttivät telttanasa vähän matkan päähän ansasta.Yön pimeydessä kuului kaikenlaisia ääniä. Mutta lopulta tuli aamu.
-Lähdetään heti katsomaan ansaa, Richard huusi innoissaan.
Leonardo jäi leiriin tekemään ruokaa. Richard, Joe, ja Jack lähtivät katsomaan ansaa.
- Katsokaa joku on syönyt syötin, Joe huusi.
- Katsotaan onko kamera ottanut kuvan, Jack sanoi.
Kamera oli tottavie ottanut kuvan, mutta se ei ollut se peto mitä he etsivät. Se oli vain tavallinen tiikeri. Richard, Joe Ja Jack virittivät toisenkin ansan. He palasivat leiriin synkistyneinä.
- Ei masennuta. Täytyy olla kärsivällinen, Richard sanoi.
- Totta, Joe ja Jack huusivat yhteen ääneen.
- Hyvä että tulitte, Leonardo huusi hädissään.
- Mikä hätänä, Richard kummasteli.
- Se villipeto kävi täällä, Leonardo huusi.
- Mahtavaa! Lähtään jäljittämään se eläin! Richard huusi.
Niin he lähtivät nopeasti matkaan. He löysivät jäljet nopeasti. Jäljet johtivat viidakkoon.
- Tuolla se on, Joe kuiskasi ettei peto kuulisi.
- Se menee jonnekkin luolaan, Joe sanoi.
- Katsokaa sillä on pentuja tuolla luolassa, Richard kuiskasi.
- Sen takia se siis hyökkäsi sen tutkimusmatkailijan kimppuun, Joe arveli.
- Jätetään se rauhaan, Richard sanoi.
- Mutta eikös meidän pitänyt napata se, Joe kummasteli.
- Ei. Näin on parempi, Richard sanoi.
Luku.4 -Takaisin kotiin
-Mutta miksi, Jack sanoi.
-Koska muuten sitä ehkä alettaisiin salametsästää, Richard Sanoi.
-Ainiin, Jack muisti.
-Lähdetään kotiin, Richard komensi.
Ja niin he kaikki lähtivät kotiin. Matka oli silti ikimuistoinen. He näkivät todella ison Anacondan.
Kun he taas saapuivat Richardin laivalle niin Richard antoi Leonardolle 500 Markkaa. Sitten he lähtivät kotia kohti. Matka sujui taas ongelmitta. Kun he saapuivat kotiin niin Richard lähti heti vahmepiensa luokse.
-No nappa sitteke kosen olion, Richardin isä sanoi.
-Ei. Mutta matka oli silti hauska, Richard sanoi.
-No kiva kuulla, Richardin isä sanoi iloisesti.
-Koska muuten sitä ehkä alettaisiin salametsästää, Richard Sanoi.
-Ainiin, Jack muisti.
-Lähdetään kotiin, Richard komensi.
Ja niin he kaikki lähtivät kotiin. Matka oli silti ikimuistoinen. He näkivät todella ison Anacondan.
Kun he taas saapuivat Richardin laivalle niin Richard antoi Leonardolle 500 Markkaa. Sitten he lähtivät kotia kohti. Matka sujui taas ongelmitta. Kun he saapuivat kotiin niin Richard lähti heti vahmepiensa luokse.
-No nappa sitteke kosen olion, Richardin isä sanoi.
-Ei. Mutta matka oli silti hauska, Richard sanoi.
-No kiva kuulla, Richardin isä sanoi iloisesti.