Esihistoriallisella ajalla suomalaiset uskoivat moniin luonnon jumaliin. Suomalaisia luonnonjumalia olivat muummoassa Ukkoylijumala, joka hallitsi säätiloja. Kun Ukko suuttui, se heitteli salamoita maahan. Toinen jumala oli Tapio metsänjumala, joka hallitsi väkensä kanssa metsää. Jos pyyntimies metsästi liikaa riistaa, Tapio saattoi eksyttää hänet metsään ikuisiksi ajoiksi. Kolmas jumala on Ahti on vedenjumala, joka hallitsee vesistöjä. Yleensä, kun ollaan kalastammassa sanotaan "anna Ahti ahvenia". Neljäs suomalainen jumala on Puhuri, joka on pakkasen isä ja kylmän talven henki.

Muinaisessa suomessa uskotiin myös erinäisiin haltijoihin, tonttuihin ja hiisiin. Sanalla hiisi on useita merkityksiä. Se on veden ja metsän haltija, taikka sillä voidaan tarkoittaa paikkaa, jossa on pyhää metsää tai pyhiä kiviä. Kylän hiisi oli kaikkein pyhin alue johon liittyi paljon uskomuksia.

Muinaiset suomalaiset uskoivat arkipäivässä jumaliin, mutta myös riista eläinten pyyntiin. Esim. hirveä pidettiin todella tärkeänä ja karhua jopa jumalallisen olentona. Muinaisuomalaisessa kylässä oli myös shamaani, joka pystyi ottamaan yhteyttä muihin maailmoihin menemällä transsiin. (eli unitilaan)

Muinaissuomalaisessa kulttuurissa ihmiset haudattiin muummoassa hiidenkiukaisiin, jotka olivat mäelle kasattuja kiviröykkiöitä.