Eetos, paatos ja logos
2. Antiikin filosofi Aristoteles puhui kolmesta puhetaidollisesta vaikuttamisen keinosta:
eetos, paatos ja logos.
|
Niiden luonteenpiirteiden kokonaisuus, millaisena esittäjä näyttää itsensä yleisölleen -> uskottavuus |
|
Vetoaminen kuulijan tunteisiin -> kuulija on vastaanottavaisempi |
|
Asia-argumentaatio; riippumaton puhujan ja kuulijoiden välisestä suhteesta |
Eetos tarkoittaa puhujan uskottavuutta. Puhujan persoona ratkaisee puheen tehon. Hänen pitää antaa itsestään reilu ja uskottava vaikutelma. Mikäli eetos ei perustu asemaan ja saavutuksiin, sen perustana on olemus ja luonteenpiirteet.
Eetokseen kuuluvat
- kokonaisvaikutelma (ulkoinen olemus, asenne jne.)
- persoonallisuus (tyyli, sävy)
- sympaattisuus ja empaattisuus
- eettisyys.
Paatos tarkoittaa puhujan hyödyntämiä tunteita. Yleisön tunteiden herättelyyn tarvitaan tunneälyä, eläytymiskykyä ja samaistumista. Taitava puhuja kiihdyttää yleisön vastaanottavalle tunnetasolle.
Paatokseen kuuluvat
- puhujan herättämä tunne
- varsinkin liioittelu on hyvä tehokeino
- tunne yhdistyneenä järkeen
- johdattelutaidot.
Logos tarkoittaa puhujan käyttämää asia-argumentointia. Puhujan täytyy muotoilla yksi selkeä pääväite eli teesi ja sille olla monipuoliset perustelut. Taitava puhuja huomioi ja kumoaa lisäksi vasta-argumentit.
Logos muodostuu
- argumenteista (väite + perustelut)
- uskottavuudesta.
Aristoteles oli sitä mieltä, että viimeinen näistä on tärkein. Puheen pitäisi perustua hänen kehittämäänsä argumentointiin, jota hän on esittänyt logiikkaa käsittelevissä teoksissaan.