Rooman valtakunta alkoi kehittyä suurvallaksi noin 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Rooma sai kehittyä rauhassa ja alkoi vallata alueita itselleen. Ensin Rooma nousi Italian niemimaan hallitsijaksi, jonka jälkeen siitä tuli koko välimeren hallitsija. Tämä tapahtui ennen ajanlaskun alkua. Rooma raivasi tieltään naapurikansat, menestyksekään armeijansa eli legioonan ja sitä johtaneiden sotapäälliköiden, kuten Gaius Julius Cesarin ansiosta.

Aluksi Rooman imperiumissa senaatti ja kansankokous tekivät tärkeimmät päätkset. Myöhemmin valta kuului keisarille, joka hallitsi imperiumia Roomasta käsin. Talouden kannalta tärkeässä asemassa oli kaupankäynti ja välttämätön orjatalous. Orjia saatiin valloitetuilta alueilta ja sotavangeista. Lisäksi orjaksi saattoi joutua myös, jos oli ylivelkaantunut tai rikoksesta tuomittu. Lähes kaikki raskaat työt teetettiin orjilla. Imperiumin keskustaan Roomaan tuotiin tarvikkeita ympäri valta kuntaa ja kauempaakin, koska sen ympärillä olevat maaseudut eivät riittäneet miljoona kaupungin elättämiseen.

Rooman Imperiumin romahtamiseen on lukuisia eri teorioita. Useimmat ovat rappioteorioita. Rappioteorialla tarkoitetaan Rooman hajoamista sisältä päin. Keisarit vaihtuivat todella lyhyillä aika väleillä. Keisariksi ei päässyt enää edellisen keisarin nimittämänä, vaan legioonalaisjoukot huusivat omia suosikkejaan keisariksi. Tämä johti ns. heikkojen keisareiden salamurhiin ja lukuisiin keisarin vaihdoksiin. Sotilaat eivät olleet enää kovinkaan uskollisia. Virkamiehien määrä väheni ja tilalle palkattiin enemmän virkamiehiä, jotka eivät olleet yhtä uskollisia keskushallinnolle kuin syntyperäiset roomalaiset virkamiehet. Rooman valtakunnassa oli käynnissä valtataistelu, joka teki Rooman taloudesta epävakaan.

Rooma oli saanut varallisuutensa valloituksien myötä. Kun uusien valloituksien tekeminen lopetettiin Rooman talous lähti alamäkeen. Valtava Imperiumi tarvitsi suuria varoja mm. armeijan ja suurien kaupunkien, varsinkin Rooman ylläpitoon. Ydinalueille syntyi tavarapula ja mm. orjia ei enään saatu valloitetuilta alueilta, joka johti hintojen nousuun ja rahan arvon laskuun. Syntyi inflaatiokierre. Rahan tilalla alettiin käyttämään elintarvikkeita ja palattiin takaisin luontaistalouteen. Kesari Diocletianus yritti pelastaa heikentynyttä imperiumia mm. palkkojen ylärajalla ja määräämällä keskeisille tuotteille hinnat.

Verotusta kirisettiin imperiumien kustantamiseksi , joka oli suuri ongelma pienviljelijöille, joilla oli vain vähän omaisuutta. Monet joutuivat myymään tilansa ja muuttamaan maalle. Koska verotulot vähenivät vain entisestään, säädettiin laki, jossa pojan piti seurata isänsä ammattia. Näin saatiin talonpojat sidottua omiin maatilkkuihinsa ja he joutuivat maaorjan asemaan.

Imperiumin kaupungeissa kaupankäynti kuihtui ja tautiepidemiat lisääntyivät ja monet kuolivat sairauksiin. Syntyvyys ja väestön määrä laski. Ilmaisviljan jakelu takkuili, ihmiset näkivät nälkää ja barbaarilaumat hyökkäilivät, joka teki turvattomuuden tunteen roomalaisille. Tämän seurauksena moni roomalainen muutti maalle tai lähti harjoittamaan omaa käsityöammattia muualle. Nämä syyt johtivat Rooman imperiumin romahtamiseen rappioteorioiden mukaan.

Rooman imperiumin romahtamiseen uskovan katastrofiteorian mukaan kansanvaellukset lisääntyivät ja Germaanikansat tunkeutuivat eri puolille Rooman imperiumia. Muutkin kansat kuten gootit hyökkäsivät Rooman valtakuntaan. Katastrofiteorialla tarkoitetaan Rooman hajoamista ulkoapäin tulleiden paineiden takia.

Rooman imperiumin romahtaminen johti Itä- ja Länsi-Rooman kehittymiseen erilleen, koska Itä- Rooman talous oli paremmassa kunnossa kuin Länsi-Rooman talous. Itä-Rooman keskukseksi tuli Konstantinopoli ja Länsi-Rooman keskukseksi jäi Rooma. Rooman imperiumin katsotaan romahtaneen vajaa 400 vuotta jälkeen ajanlaskun alun, mutta siitä on myös muitakin tulkintoja.

Tehnyt: Emma Änäkkälä 17a