OPETTAJAN SENSITIIVISYYS JA MYÖNTEINEN ILMAPIIRI

Oppilaiden tarpeisiin vastaaminen
- akateemisten, sosiaalisten ja emotionaalisten tarpeiden tiedostaminen ja huomiointi
- työskentelyn seuraaminen
- ongelmien ennakointi
- tarpeiden tunnistaminen
- tuen ja turvan antaminen
- uudelleen kiinnittymisen tukeminen

Pitämälläni oppitunnilla oli erityisen tärkeää valmistella oppilaat hyvin tulevaa rastikierrosta varten, sillä toimintatapa oli heille aika uusi. Ennakoin mahdollisia ongelmia jakamalla heidät itse ryhmiin, sekä tarpeeksi pieniin ryhmiin. Halusin käydä etukäteen läpi tulevan, jotta oppilaat osaisivat paremmin toimia rasteilla. Yritin luoda tehtävät, jossa jokaisella olisi jotain tehtävää. Tavutin ohjeet, jotta ne olisivat helppo lukea. Kiersin rastien teon aikana jatkuvasti eri ryhmien kohdalla, jotta voisin arvioida toimintaa ja tukea suorituksia. Pyrin luomaan turvaa ja tukea menemällä suoraan lasten luokse, jotka näyttivät esimerkiksi jäävän ulkopuolisiksi tehtävän aikana ja ottamaan heitä mukaan. Jotta työskentely toimi sujuvasti, ohjeistin ryhmiä vaihtamaan paikkaa seuraavalle rastille sen mukaan, miten havainnoin heidän olevan valmiita. En siis katsonut kelloa siinä minuutilleen, sillä ryhmien työskentelyvauhdit olivat hieman erilaisia. Lopussa kohtasin mahdollisen harmituksen sanomalla, ettei haittaa vaikka tehtävä olisi jäänyt kesken. Merkityksellistä oli keskittyä ryhmän toimintaan ja päästä syventämään jo aiempaa oppimista pienin katsauksin.

Oppilaiden turvallisuuden tunne
- hakevat tarvittaessa tukea ja apua
- osallistuvat vapaaehtoisesti ja vapautuneesti
- uskaltavat yrittää ja ottaa riskejä

Minulle on tärkeää, että jokainen luokassa olija voi olla turvassa. Turvallisuus käsitetään monella eri tavalla, mutta määrittelen sen lyhyesti tilaksi, jossa ei ole fyysistä uhkaa. Jos on henkistä uhkaa, tietää tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi. Oppituntia auttoi paljon kaksi muuta läsnä olevaa opettajaa. Se oli tarpeellista, että ryhmät pystyivät keskittymään. Aikuisten määrä lisäsi turvallisuutta. Opettajana halusin tarjota oppilaille mahdollisuudet itse etsiä vastaukset tehtävissä. Lopussa annoin heille mahdollisuuden itsearivoida toimintaansa vapaaehtoisesti kerrotun arvostelutavan kautta. Huomasin oppilaissa hämmennystä, kun olin kertonut ohjeita toimintaan. Sen takia yritin vielä kerrata toimintatapoja ruokailun jälkeen. Kenties oma epävarmuuteni loisti hieman ohjeistukseen, sillä en ollut aikaisemmin opettanut täysin vastaavaa. Tämä ei kuitenkaan haitannut toimintaa, vaan saimme pidettyä suunnitelmasta kiinni ja tekemään kaiken, mitä heille kerroin alusssa. Koen tärkeänä pitää lupaukset.

Ihmissuhteet luokassa
- läheisyys
- jaettu myönteinen tunneilmaisu
- sosiaalinen vuorovaikutus

Olin seurannut luokan toimintaa etukäteen. Huomasin, että pari oppilasta oli aika läheisiä keskenään fyysisesti, enkä ollut varma oliko se hyvä. Jaoin heidät eri ryhmiin. Muuten en ole havainnut mitään selkeää kiusaamista tai yhden ihmisen ulkopuolelle jättämistä. Kannustin opettajana oppimaan ja sanoin, ettei haittaa, vaikkei tietäisi kaikkeen vastausta. Ohjeistin ryhmätyöskentelyssä kuuntelemaan toisia ja antamaan kaikille ryhmäläisille tilaa pohtia asiaa ennen, kuin kiirehtii kertomaan oman vastauksensa. Jaetusta myönteisestä tunneilmaisusta kertoi oppilaiden hymyt, ystävälliset katseet minua ja toisiaan kohtaan, sekä into nostaa käsi pystyyn ja kertoa asioita.

Keskinäinen kunnioitus
- katsekontakti
- rauhallinen äänenkäyttö
- kunnioittava kielenkäyttö
- yhteistyö

Jotta voin saada haluamani suunnitelman toteutumaan, minun pitää luoda luottamusta ja selkeyttä. Oppilaiden nimien ulkoa muistaminen auttaa kohtaamaan heidät ja antamaan heille nähdyksi tulleen arvostuksen. Sain palautetta, että äänenkäyttöni on lähtökohtaisesti rauhallista. En haluaisi lähteä huutamaan lasten äänen päälle, mutta ajoittain olisin voinut käyttää myös voimakkaammin ääntäni, jotta olisin saanut koottua huomion yhteen hetkeen tehokkaammin. En halua nauraa lasten vastauksille, tai asettaa heitä häpeälliseen asemaan. Luottamuksesta kertoi mielestäni se, että oppilaat antoivat minulle palautetta, jos eivät ymmärtäneet jotain ohjeistusta, tai pitivät tehtävää mukavana.