8.B  Artikkeli: Heidi Roberts, Tuoko mindfulness hengellisyyden psykoterapiaan?

Mindfulness osana kognitiivisen psykoterapian kolmatta aaltoa

Perinteisessä kognitiivisessa psykoterapiassa tunnistetaan ja muokataan uudelleen haitallisia ajatuksia ja uskomuksia sekä testataan uusia ajatus- ja toimintamalleja. Jotain kättä pidempää tai ehkä kokonaisvaltaisempaa terapeutit ovat kuitenkin jääneet kaipaamaan, mistä kertoo viime vuosien innostus uusimpiin niin sanottuihin kolmannen aallon kognitiivisiin terapioihin.

Yllättäen uskonto on uudelleen palannut terapiakentälle sen jälkeen, kun terapiaprosessit pitkälti siirtyivät hengelliseltä areenalta terveydenhuoltohenkilökunnalle. Idästä tulleen Zen-buddhalaisuuden periaatteet hallitsevat kolmannen aallon ajatusmaailmaa. Mindfulnessia voidaan pitää sen tunnetuimpana muotona ja se on nopeasti levinnyt paitsi psykoterapiaan, myös terapiahuoneiden ulkopuolelle niin yritysvalmennukseen kuin työhyvinvointi-palveluihin. Mindfulness on meditaatiota, joka opettaa hyväksyvää, kantaa ottamatonta läsnäoloa ja havainnointia. Tästä syystä sen harjoittajan ei tarvitse kantaa erityistä diagnoosia voidakseen hyödyntää menetelmää. – –

Poikkitieteellisen keskustelun tarve

Tuloksellisuus psykoterapeuttisissa hoidoissa mitataan yksilön hyvinvoinnissa ja yksilön näkökulmasta. Pitäisikö hoitomuotoja kehitettäessä pohtia myös niiden yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutusta? Onhan hoidettavia vuosittain satoja tuhansia. Olisi arvokasta, jos muutkin kuin terveydenhuollon ammattihenkilöt osallistuisivat keskusteluun lääketieteen laajentaessa uskonnollis-filosofiselle areenalle. Poikkitieteellinen keskustelu voisi auttaa arvioimaan olemassa olevaa tietoa, antaa uusia näkökulmia ja auttaa siten hoitomuotojen kehittämisessä.

Koulutusyhteisöissä Mindfulnessin taustafilosofia ei ole herättänyt keskustelua. Sitä markkinoidaan filosofiana, joka soveltuu eri uskontoja tunnustaville. Voidaan kuitenkin kysyä, onko terveydenhuollon edustajilla kuitenkaan tarpeeksi pätevyyttä arvioida asiaa kattavasti.

Terveydenhuollon ammattilaiset ovat sitoutuneet tarjoamaan tieteelliseen näyttöön perustuvaa hoitoa. Vuosia terveydenhuollossa toistettiin mantraa siitä, että puhdas (lääke)tiede on arvoneutraali ja uskonnoista riippumaton. Ajateltiin, että terapeutti ikään kuin toimii tällä neutraalilla maaperällä yhdessä potilaan kanssa. Teologia.fi-foorumilla kukaan ei liene hämmästyvän siitä tiedosta, että ihmisen ajattelu ja toiminta pohjautuu aina johonkin uskomus- ja siten arvojärjestelmään. Terapiaprosessissa terapeutti ja potilas ovat aina arvojen välisessä vuorovaikutuksessa, jossa ei voi välttyä vaikuttamiselta ja vaikutetuksi tulemiselta. Asia ei liene ongelmallinen, mikäli molempien arvo- ja uskomusjärjestelmä puoltavat valittua hoitomuotoa. Jos näin ei ole, voidaanko menetelmää mukailla vastaamaan asiakkaan arvo- ja uskomusjärjestelmää ilman, että hoito menettää sen virallisen statuksensa ja siten yhteiskunnallisen tuen?