Tasavallan aika

Rooman valtakunnan alue oli suurimmillaan koko välimeren alue Britteinsaarille asti. Rooman valtakunnan menestys perustui armeijaan, joka pystyi kehittymään ja muuttumaan tarpeen mukaan. He hylkäsivät mm. keihäsfalangin hyvin varhaisessa vaiheessa. Armeijaan pystyi liittymään vain syntyperäinen roomalainen. Armeijan perusyksiköksi muodostui 4500 sotilaan legioona. Legioona koostui kevyestä ratsuväestä (n 300), heittokeihäällä varustetuista feliiteistä (1200) ja raskaasta ratsuväestä (3000). Legioonalaisjärjestö purettiin n.100 eaa ja sen tilalle tuli kohordit.


Imperiumin aika

Vuonna n. 100 eaa Kaijus Marjus uudisti Rooman valtakunnan armeijan. Hän teki seuraavat uudistukset: poisti vaatimuksen omistaa maata ja ei tarvinnut kustantaa itse omia varusteita. Köyhillä annettiin mahdollisuus liittyä asepalvelukseen. Hän halusi kasvattaa armeijan kokoa. Rooman Legiooneihin kuuluivat mm. kenturit, prefetit, tribunit ja legaatit. Armeijaan piti sitoutua 25 vuotta, sitten sai viljeltäväksi maata Impperiumin alueelta.


Länsi-Rooman tuho

Legioonalaisten rooli muuttui Roomassa. Roomaan ei virrannut omaisuutta eikä orjia. Rooma jaettiin kahtia, itä- ja länsi Roomaa. Kummallakin oli oma keisari. Talous meni heikoksi, joten ei ollut varaa enään olla kalliita omia sotajoukkoja. Pääjoukon muodostivat ulkomaisista kootut joukot, jotka eivät olleet yhtenäisiä. Sotavarusteet muuttuivat entiseen nähden pajon kevyemmäksi. Roomaa valloitettiin monta kertaa. Romaan saapui ihmisiä monista paikoista ja alueilta. Rooma taipui massojen alla.