myytti 'uskomus/vanha tarina/ajattelurakenne joka on toistunut pitkään'

Vanhat myytit kuvaavat asioita, joiden suhde todellisuuteen on ollut uskonvarainen. Vanhinta myyttiainesta ovat erilaiset luomiskertomukset. Se kuinka, kuinka vahvasti myytteihin on tietyssä kulttuureissa uskottu, on vaihdellut, mutta toistuessaan ne ovat vaikuttaneet ihmisten käsityksiin asioista, vaikka niitä ei varsinaisesti olisikaan pidetty tosina.

Vanhat myytit yleensä profanoituvat eli menettävät pyhytensä, maallistuvat: ensin kerrottiin tarinoita jumalista (Zeus), sitten lähes jumalan kaltaisista (Herkules) > erityistaitoisista sankareista (Batman) > erittäin taitavista sankareista (Odysseus, James Bond) > tavallisista ihmisistä (Koskelan Akseli) > antisankareista (Ryysyrannan Jooseppi, Aku Ankka). Sama myytin profanoitumisprosessi näkyy vaikkapa Prometeus-myytissä: alkuperäinen antiikin myytti kertoo, miten titaani saa rangaistuksen uhmattuaan jumalia varastamalla tulen ihmisille. Romantiikan aikana syntyi kertomus tohtori Frankensteinista, joka kuolleiden ruumiista kehitteli hirviön, joka kävi hänen tuhokseen. Meidän aikanamme sama rakenne näkyy vaikkapa keskustelussa eri tieteenalojen saavutuksista: meitä varoitellaan viemästä liian pitkälle ydinvoiman käyttöä, geeniteknologiaa tai vaikkapa tekoälyn kehittämistä - jumalten kosto on oleva hirmuinen, jos uhmaamme "luonnon järjestystä" tai joidenkin mukaan "Jumalan tahtoa". Onkin jälleen syytä miettiä kuten indoktrinaation ja tabun yhteydessä, milloin myyttinen käsitys rajoittaa elämäämme, milloin suojaa.

Arkikielessä voidaan kutsua myytiksi väitettä, jota usein toistetaan, mutta joka ei pidä paikkaansa ("Se, että miehet eivät itke on myytti.") Sellaisellakin väitteellä on vaikutuksensa kulttuurissa. Jos pinestä pojasta asti kuulee väitettä, että miehet eivät itke, voi olla vaikea antaa itselleen lupa itkeä julkisesti, vaikka mieli tekisikin. Toistamalla tiettyjä käsityksiä (arkikielen myyttejä) kulttuuri idoktrinoi meidät pitämään niitä tosina.

Myyttikritiikki on semiotiikkan (merkityksiä tutkiva tieteen paradigma) haara, joka tutkii ilmiöitä etsimällä myyttisiä rakenteita erilaisista teksteistä kaunokirjallisuudesta uutisiin. Myyttikritiikin ensimmäinen aste on havaita jonkin myyttin aineksia teksteissä, mutta se ei vielä ole kovin merkittävää. Kiinnostavaa on tutkia, vahvistaako, uudistaako vai peräti purkaako tutkittava teksti vanhan myytin kantamia arvoja ja asenteita.

TEHTÄVÄ 1
1) Pyri tunnistamaan lukemastasi romaanista/katsomastasi elokuvasta vanhojen myyttien aineksia tai piirteitä.
2) Pohdi, minkä lisäsävyn myytin tunnistaminen tekstiin tuo.
3) Vahvistaako vai purkaako teksi vanhaa myyttiä?

TEHTÄVÄ 2
Tutki Internetissä mainoksia ja uutisia. Katso voitko nähdä niissä joidenkin vanhojen myyttien rakenteita?