4.7 Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisesti päätettävät asiat

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa tarkennetaan seuraavia pedagogisen toiminnan tavoitteita ja periaatteita huomioiden lasten ikä ja kehitys sekä eri toimintamuotojen ominaispiirteet.

 

Paikallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa kuvataan ja tarkennetaan

  • pedagogisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen periaatteita sekä seurannan ja arvioinnin käytännöt
  • varhaiskasvatuksen pedagogisen dokumentoinnin periaatteita ja käytäntöjä
  • monipuolisten työtapojen valintaa ja käyttöä ohjaavia periaatteita
  • käytäntöjä, jotka tukevat lasten leikkiä
  • oppimisen alueiden tavoitteita ja sisältöjä
  • lasten mielenkiinnon kohteiden ja osallisuuden huomioon ottamisen tapoja pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa
  • eri kieli- ja kulttuuriryhmien varhaiskasvatuksen toteuttamista
  • kaksikielisen varhaiskasvatuksen toteuttamista
  • vieras- ja monikielisten lasten suomen/ruotsin kielen oppimisen tukemista
  • perheen kielivalintoihin ja äidinkielen tukemiseen liittyvää yhteistyötä ja käytäntöjä.


4.7.1 Pedagogisen toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen periaatteita sekä seurannan ja arvioinnin käytäntöjä


Jokaisessa varhaiskasvatuksen yksikössä suunnitellaan toiminta ryhmän tarpeiden mukaisesti ja huomioiden lasten mielenkiinnonkohteet sekä huoltajien ideat. Toiminnan suunnittelun lähtökohtana ovat leikki ja lapselle ominaiset tavat toimia. Suunnittelussa otetaan huomioon joustavat siirtymiset toiminnasta toiseen sekä pienryhmätoiminta. Toiminnan arvioinnissa kuullaan lasta. Pedagogisen toiminnan arviointi tapahtuu havainnoinnin ja dokumentoinnin avulla, sekä huoltajien kanssa käydyin keskusteluin. Pedagoginen toiminta tehdään näkyväksi huoltajille mahdollistamalla toimintaan osallistuminen arjessa tai esimerkiksi tapahtumien järjestämisessä. Lapsen siirtyminen varhaiskasvatukseen, ryhmästä toiseen tai esiopetukseen tapahtuu saattaen vaihtaen. 

Henkilöstön kanssa käydään vuosittain kehityskeskustelu, joko tiimeittäin tai henkilökohtaisesti. Henkilöstön itsearviointia sekä huoltajilta ja lapsilta saatua palautetta hyödynnetään työtapojen kehittämisessä. Toimintaa arvioidaan sekä ryhmittäin että yksiköittäin vähintään kolme kertaa toimintakauden aikana. Henkilöstö arvioi omaa toimintaansa (esim. vuorovaikutus, osallisuus, kokonaisvaltainen lapsen kasvun tukeminen) ja hyödyntää dokumentointeja toiminnan onnistumisesta ja lasten oppimisprosessin arvioinnista. 

 

4.7.2 Varhaiskasvatuksen pedagogisen dokumentoinnin periaatteita ja käytäntöjä

Lapsen henkilökohtainen vasu päivitetään vähintään kerran vuodessa yhdessä huoltajien kanssa. Lapsen oma arki varhaiskasvatuksessa tallennetaan kuvin, muistelmin, piirustuksin, leikkiohjeiden, laulunsanojen yms. muodossa. Dokumentointi tapahtuu yhdessä lasten kanssa, jolloin lapset oppivat havaitsemaan omaa kasvuaan ja kehitystään. Lasta ja lapsen kehitystä havainnoidaan jatkuvasti arjessa ja havainnot kirjataan ylös lapsen koko nimellä ja päivämäärällä. Dokumentit ovat kaikkien ryhmässä työskentelevien aikuisten käytössä.

Kootut dokumentit ovat tärkeä osa pedagogisen toiminnan arviointia ja henkilöstön toiminnan itsearviointia. Pedagoginen dokumentointi on varhaiskasvatuksen keskeinen työmenetelmä, joka tukee varhaiskasvatuksen suunnittelua, toteuttamista, arviointia ja kehittämistä yhteistyössä lasten ja huoltajien kanssa.

Pedagogista dokumentointia tulee tarkastella yksittäisen lapsen, lapsiryhmän, huoltajien sekä henkilöstön tasolla. Pedagogisen dokumentoinnin tulee olla suunnitelmallista, aluksi tulee miettiä mihin halutaan saada vastauksia ja kohdistaa huomio. Tämän jälkeen mietitään konstit ja keinot, millä saadaan vastauksia asetettuihin kysymyksiin. Tässä hyödynnetään erilaisia dokumentointimenetelmiä. Työtiimillä on oltava suunnitelma dokumentoinnin toteuttamisesta, jotta koko työtiimi sitoutuu siihen. Suunnitelmassa on hyvä tulla esille missä, milloin ja miten usein dokumentointia tehdään ja kuka siitä vastaa kulloinkin.

Pedagogisen dokumentoinnin painotus syntyy vasta siitä, kun dokumenttien äärelle yhdessä pysähdytään. Mietitään, mitä nämä dokumentit kertovat tästä lapsesta tai lapsiryhmästä. On tärkeää muistaa, että dokumentit antavat vain yhden näkökulman tilanteista. Huomioitavaa on, että yhteistyö lasten ja huoltajien kanssa tekee tulkinnasta monipuolisemman ja rikkaamman. Pedagogisen dokumentoinnin prosessi on hyödyllinen vain, jos sen tarjoamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin tartutaan. Tärkeää on tämän jälkeen pohtia, miten toimintaa voi saadun tiedon perusteella kehittää.



 

4.7.3 Monipuolisten työtapojen valintaa ja käyttöä ohjaavat periaatteet

Mahdollistetaan lasten tutkiva ote maailmaan. Erilaisia menetelmiä käytetään monipuolisesti ja oppimisympäristöjä rakennetaan yhdessä lasten kanssa. Lapsille annetaan aikaa ja tilaa leikkiä. Henkilöstö pyrkii joustavuuteen suunnitelmissa ja työtavoissa, pyrkien säilyttämään sensitiivisyytensä ottaa vastaan lapsilta tulevia aloitteita. 

"Aina kun opetamme lapselle jotakin, estämme häntä keksimästä sitä itse, mutta se minkä sallimme hänen keksiä omin päin, säilyy hänessä katoamattomana elämän loppuun saakka." -Jean Piaget


”Puuhapassi on ollut lapselle tosi mieluinen, silloin ei ole tarvinnut itse uskaltaa pyytää kaveria.”

”Musiikkileikit, retket ja erilaiset tapahtumat joissa on käyty.”



”Lumen kaivaminen Laurin kanssa on kivaa ja luolien tekeminen.”

”Typerää on odottaa penkillä ja typerää on nukkua.”

 


4.7.4 Käytäntöjä, jotka tukevat lasten leikkiä

Leikki on keskeistä varhaiskasvatuksessa. Leikkiessään lapset jäsentävät ja tutkivat ympäröivää maailmaa, luovat sosiaalisia suhteita sekä oppivat kokemuksistaan. Leikissä lapsen käsitys itsestä ja muista ihmisistä kehittyy.

Lasten leikeille annetaan aikaa, tilaa ja materiaaleja. Aikuinen tukee suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti lapsen leikin kehitystä, esimerkiksi rohkaisee ja auttaa tarvittaessa leikin aloittamista ja etenemistä. Aikuinen tukee lapsen mahdollisuutta olla osallisena yhteisissä leikeissä, muun muassa ohjaamalla leikkiä tai olemalla itse mukana leikissä. Leikin kunnioittaminen näkyy myös siinä, että sekä lapselle että aikuiselle annetaan leikkirauha. Leikkitaitoja opetellaan yhdessä lasten kanssa, esimerkiksi sopien yhdessä leikin sääntöjä jne. Mahdollistetaan monipuoliset leikit, erilaisilla kokoonpanoilla. Aikuinen varmistaa, että jokaisella lapsella on mahdollisuus osallistua leikkeihin ja yhteiseen toimintaan.

Henkilöstö havainnoi ja dokumentoi lasten leikkiä. Se auttaa ymmärtämään lasten ajattelua, tunteita ja kokemuksia, sekä huomaamaan lasten kiinnostuksen kohteita. Havaintoja hyödynnetään leikin ja muun toiminnan suunnittelussa ja ohjaamisessa. Havainnoista ja leikin merkityksestä keskustellaan huoltajien kanssa, jolloin mahdollistetaan leikin jatkuminen kotona tai varhaiskasvatuksessa. 

Henkilöstön tulee tiedostaa erilaisten leikkien merkitys lasten hyvinvoinnille ja oppimiselle. Myös eri tilanteita voi rikastaa leikinomaisuudella, esimerkiksi lorut, sanaleikit, laulut, draama, liikkuminen ja yhteinen hassuttelu. 



”Lapsi kertoo mokavimpana asiana leikkimisen. Kotona kertoo usein kenen kanssa on päivän aikana leikkinyt.”






 "Leikkimislelut on ihania. Barbi, ponit ja heppaleikit ovat parhaita."




4.7.5 Oppimisen alueiden tavoitteita ja sisältöjä

Lapsilla on oikeus saada monipuolisia kokemuksia oppimisen eri alueista. Oppimisen eri osa-alueita harjoitellaan yhdessä arkisissa tilanteissa. Ne eivät ole erikseen toteutettavia, toisistaan irrallisia kokonaisuuksia, vaan niiden aihepiirejä yhdistetään ja sovelletaan lasten mielenkiinnon kohteiden ja osaamisen mukaisesti. Tärkeitä oppimistilanteita ovat mm. pukeminen, ruokailu, leikki ja vessahetket. Oppimisen osa-alueita ovat:




1.Lapsen uteliaisuutta ja innostusta kieleen vahvistetaan esimerkiksi riimeillä, loruilla, lauluilla ja saduilla. Kiireettömät juttelut, kasvattajan hetkessä antama ohjaus ja palaute ovat tärkeitä. Kasvattajan taito lukea sanatonta viestintää auttaa lasta tulemaan ymmärretyksi. Arjen tilanteissa hyödynnetään kuvia ym. materiaalia ympäröivän puhutun maailman sanoittamiseksi. Näin lisätään lapsen osallisuutta ja aktiivisuutta. 

2. Ilmaisun eri muodoilla tuodaan arkeen oivaltamisen iloa ja omaa itseilmaisua näkyväksi. Lapsen mielikuvitukselle annetaan tilaa ja samalla rikastutetaan sitä. Hassuttelulla ja elämyksillä hahmotetaan maailmaa, toiminnan pääpaino on itse prosessissa ei niinkään lopputuloksessa.

3. Jokaisen ryhmän jäsenen menneisyyttä ja nykyisyyttä hyödynnetään moninaisuuden ja tasavertaisuuden ymmärtämiseksi. Aihepiirit voivat nousta spontaaneista lapsen ja kasvattajan välisistä tai lasten keskinäisistä vuorovaikutustilanteista.

4. Tutkimalla, ihmettelemällä, havainnoimalla, vertailemalla ja jäsentämälllä ympäröivää maailmaa luodaan pohja matemaattiselle ajattelulle. Samalla opitaan arvostamaan ympäristöä, liikkumaan turvallisesti lähiympäristössä sekä harjoittelemaan ongelmanratkaisutaitoja. Lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota päivittäisissä tilanteissa ja ympäristössä ilmenevään matematiikkaan leikillä, vuorovaikutuksella ja erilaisilla välineillä. 

5. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on luoda pohja omaehtoiselle liikkumiselle ja edistää terveyttä ja hyvinvointia yhdessä lasten huoltajien kanssa. 

Haapavedellä on moninaiset kulttuuri- ja liikuntamahdollisuudet ja rikas luonto, joita hyödynnetään varhaiskasvatuksessa. 

 

4.7.6 Lasten mielenkiinnon kohteiden ja osallisuuden huomioon ottamisen tapoja pedagogisen toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa

Henkilöstön tulee toimia sensitiivisesti ja lapsilähtöisesti lapsia havainnoimalla ja lasten aloitteisiin vastaamalla. Havaintoja lasten mielenkiinnonkohteista kirjataan ylös ja ne otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteuttamisessa. Oivallista pedagogista otetta osoittaa aikuisen taito ottaa lapselta tuleva impulssi käsillä olevassa hetkessä käyttöön. Silloin kun lapsi saa olla mukana toiminnan suunnittelussa ja saa kokemuksen siitä että hänen ideansa otetaan käyttöön, hän sitoutuu toimintaan paremmin.



”Empaattinen suhtautuminen lapsen tunteisiin. Liian kova ei saa olla lapselle.”




”Päiväkodissa on mukavaa pelata polttopalloa ja olla ystävien kanssa. Tärkeää on olla ystävien kanssa ja ettei ole yksin.”

 

4.7.7 Vieras- ja monikielisten lasten suomen/ruotsin kielen oppimisen tukemista

Varhaiskasvatuksessa tuetaan lapsen molempia kieliä. Arvostetaan lapsen äidinkieltä ja tuetaan myös sen säilymistä suomen kielen ohella. Tuetaan lapsen toiminnallista arkea rohkaisemalla häntä vuorovaikutukseen ja itseilmaisuun. Tukena käytetään erilaisia kuvia, tukiviittomia ja muita materiaaleja puhutun kielen ohella.

Suomi toisena kielenä –opetus (S2) tapahtuu arjen tilanteissa. Arkitilanteiden hyödyntäminen suomen kielen opetuksessa tarjoaa lapselle mahdollisuuden osallistua erilaisiin kommunikaatio- ja kielenkäyttötilanteisiin. Aikuisen tulee sanoittaa, kuvailla ja selittää asioita, esineitä, tekemistä ja tunnetiloja lapselle ymmärrettävällä tavalla. Sanoja opetellaan ja toistetaan luontevasti esimerkiksi pukemisessa, ruokailussa, leikeissä ja opetustuokioissa.

Lasta rohkaistaan vuorovaikutukseen toisten lasten kanssa ja kannustetaan kertomaan ajatuksistaan ja tunteistaan. Lasta autetaan rakentamaan itsestään myönteistä käsitystä viestijänä ja kielenoppijana. Kannustavassa ja myönteisessä ilmapiirissä lapsi innostuu kokeilemaan kieltä aktiivisesti. Vuorovaikutuksen merkitys on keskeinen. Tavoitteena on myös vahvistaa huoltajuutta ja kykyä toimia suomalaisessa yhteiskunnassa lapsen parhaaksi. Lasta tuetaan myös kahteen kulttuuriin kasvamisessa. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on tukea sitä, että lapsi pystyy toimimaan kaksikielisesti. Asenne on tärkeä, samoin eri kulttuurien tuntemus.

S2 opetuksen toteutuminen ja arviointi ovat varhaiskasvatuksen henkilöstön perustehtävää. Lapsen säännöllinen ja monipuolinen havainnointi ja dokumentointi ovat tärkeä osa S2-opetusta. Lapsen kielen taitotason arviointiin käytetään Repun takanassa- ja Kettu-testiä. Arvioinnin suorittaa varhaiskasvatuksen erityisopettaja tai tarvittaessa ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja. Arvioinnin tarkoituksena on saada tietoa lapsen suomen kielen oppimisesta lapselle itselleen, vanhemmille, häntä hoitavalle ja opettavalle henkilöstölle, sekä seuraavalle kasvatus- ja opetusasteelle. 

Lapselle laaditaan henkilökohtainen S2 -opetussuunnitelma (Liite 6.), joka liitetään osaksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa. Suunnitelman laatimisesta vastaa ryhmän varhaiskasvatuksen opettaja ja sen toteutuksesta vastaa ryhmän henkilökunta.

 

4.7.8 Perheen kielivalintoihin ja äidinkielen tukemiseen liittyvää yhteistyötä ja käytäntöjä

Lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksessa, huoltajien kanssa sovitaan yhdessä kieleen liittyvistä käytännöistä ja toimintaperiaatteista.
Tarvittaessa on mahdollista käyttää tulkkipalveluja yhteistyön mahdollistamiseksi. Haapavedellä käytössä ovat venäjän kielen tulkki ja puhelintulkki- palvelut. 
Varhaiskasvatuksessa pyritään avoimuuteen eri kulttuuri- ja kieliryhmien välillä. Tutustutaan eri tapoihin ja arvoihin, esimerkiksi esittelyjen, tutustumisien, avoimen keskustelun ja vuorovaikutuksen avulla.