Syntymä ja varhaislapsuus


Minä, Pentti Ruudolf Tökänen, synnyin Kokkolassa 1944 sodan jälkeen. Olin rauhallinen ja leikkisä lapsi. Minulla oli todella vilkas mielikuvitus. Tukan sain päähäni vasta kaksivuotiaana. Ensimmäiset sanani olivat pappa, nenä, kenkä ja isi. Sisaruksia minulla oli vain isoveli. Isoveljeni (92) nimi on Pertti Antti Tökänen. Vanhempani olivat Aino-Mirjam Tapani ja Juha-Pekka Tökänen. Isäni oli ammatiltaan leipuri ja äitini lääkäri. Isälläni oli naamassaan luodin arpi, sekä hän oli kalju. Äidilläni oli tummat pitkät hiukset, joissa oli ollut valkoinen raita syntymästä asti.

Asuin lapsuuteni Kokkolassa Roosinkatu kymmenessä.
Lempiasiotani olivat pienenä jalkapallo, piirtäminen, värittäminen, pyöräily ja leikkiminen. Harrastin pienenä pyäräilyä ja jalkapalloa. Parhaat ystäväni olivat naapurin Topi ja esikoulusta tuttu Simo. Vapaa ajalla olin usein kavereiden kanssa leikkimässä lähipuistossa tai rakentamassa legoilla kotona. Surullisin asia nuorena oli, kun mummo ja paappa kuolivat vanhuuteen samalla viikolla. Iloisimpia asiota oli syntymäpäivät ja matka Ruotsiin. Pienenä minä en ollut päiväkodissa, koska mummani ja vaarini asuivat lähellä olin päivät heillä. Esikoulun alkaessa osasin jo lukea ja laskea kahteenkymmeneen. Esikoulussa sain paljon uusia kavereita ja opin kirjoittamaan. ( mutta huonosti ) Kun olin viisi-vuotias vanhempani menivät naimisiin, minkä jälkeen äitini vaihtoi sukunimensä Tökäsesksi.


  Alakouluikä

Kansakoulun alkaessa olin juuri täyttänyt seitsemän. Minulla oli uusi hieno punainen koululaukku ja siniset lenkkarit. Ensimmäisenä koulupäivänä oli nimenhuuto ja meille kerrottiin luokkamme. Minä pääsin samalle luokalle naapurin Topin kanssa. Muistan, kun ensimmäisenä koulupäivänä yhdelle luokkalaisistamme tuli hirveä kotiikävä ja hän itki äitiä. Minun luokkani opettaja oli Marja-Liisa Leppä. Opettajamme oli hyvä, koska kun käyttäydyimme kunnolla, saimme opiskella ulkona.

Koulussa tutustuin muutamaan uuteen kaveriin, jotka olivat ystäviäni vielä amiksessa. Lempiaineeni koulussa olivat matematiikka ja liikunta. Inhokkiaineitani oli äidinkieli ja maantieto. Ensimmäisinä kouluvuosina minun todistusteni keskiarvo oli aina yli yhdeksän. Paras koulumuistoni oli, kun voitimme luokan kanssa opettajat jalkapallossa. Kolmannella luokalla koulussa oli itsenäisyyspäiväjuhlat, joissa tanssittiin ja pidettiin hauskaa. Viidennellä luokalla teimme metsäretken metsään, ja innokkaimat saivat jäädä yhden opettajista kanssa telttilemaan. Kuudennella luokalla teimme tutustumiskierroksen kansallismuseoon. Kouluaikana harrastin vieläkin jalkapallo ja olin siinä yksi joukkueemme parhaista. Vapaa-ajalla olin kavereiden kanssa tai pyöräilemässä. Kun olin alakoulussa, perheeseemme tuli ensimmäinen automme.


Yläkoulusta täysi-ikäiseksi



Yläkouluun mennessä olin luonnollisesti 13-vuotias. Parhaiten muistan aina kesälomalle pääsyn ja sen kun kello soi ja pääsimme kesälomalle. Koulussa vain muutamassa aineessa oli hyvä opettaja ja kaikissa muissa aivan surkeat. Kavereja minulla oli muutamia, mutta parasta kaveria minulla ei ollut. Sillä entinen ystäväni Topi oli muuttanut kesällä pois.

Lempiaineeni olivat yläkoulussa liikunta, kemia ja historia. Inhokki aineeni yläkoulussa oli matematiikka, maantieto ja äidinkieli. Yläkoulussa todistusteni keskiarvo vaihteli aina seitsämän ja kahdeksan välillä. Koulussa paras juttu oli yhdeksännen luokan kevätjuhla. Siellä sain ensimmäisen (ja viimeisen) stipendini. Yläkoussa ei ollut hirveämmin juhlia, mutta retkiä teimme paljon. Lempi retkeni olivat ne, kun menimme Linnanmäelle ja teimme telttaretken. Yläkoulussa harrastin enää pelkästään jalkapalloa. Yläkoulussa sain uuden parhaan kaverin, jonka nimi oli Matti Mäkinen. Rippikouluun en mennyt, koska en kuulunut kirkkoon. Minä kävin jatkoopiskeluna ammattikoulun. Siellä kävin rakennusalan. Ensimmäinen ajokorttini oli B-kortti 18-vuotiaana. Ensimmäinen autoni oli Ford eskort. Ammattikoulun aikana olin ihastunut yhteen lukion tyttöön jolla oli kauniit vaaleat hiukset ja kirkkaat siniset silmät. 

 Aikuisuus

Ammattikoulusta minä menin Jyväskylän ammattikorkeaan ja siellä opiskelin insinööriksi. Ammattikorkeassa sain paljon uusia kavereita. Kun olin ammattikorkessa opiskelemassa, sain uuden ihastuksen. Yllätyksekseni hän oli ihastunut minuun jo vuosi sitten. Siitä alkoi minun ensimmäinen parisuhteeni. Ollessani 19-vuotias muutin esimmäiseen kotiini Jyväskylään. Siellä kävin ammattikorkean ja sain ensimmäisen työpaikkani.

Minä menin töihin paikalliselle rakennusfirmalle, joka oli yksityinen. Minun palkkani oli huikeat 20 000 markkaa. Jyväskylässä ostin itselleni uuden auton, Mercedes-Benz 190b Sedanin. Se oli yksi kylän hienoimmista autoista. Minä ja tuonaikainen tyttöystäväni erosimme sovussa, sillä minun työni olivat Jyväskylässä, ja hän sai töitän Lappeenrannasta.

Ollessani 28-vuotias rakastuin yhteen naiseen, ja hän minuun. Siitä alkoi toinen parisuhteeni. Menimme naimisiin kahden vuoden kuluttua ja hän otti nimekseen Riia Tuuli Tökänen. Ensimmäisen lapsemme saimme, kun olimme olleet naimisissa vuoden. Lapsemme nimeksi tuli Lauri Ruudolf Tökänen. Neljä vuotta sen jälkeen saimme toisen lapsemme, jonka nimeksi tuli Neea tuuli Tökänen. Ensimmäisen lapsemme jälkeen muutimme omakotitaloon.

Aikuisena harrastelin jalkapalloa ja pelailin sitä tietysti myös lasten kanssa. Surullisin asia minua harmittaa edelleen, kun isälläni ilmeni syöpä, johon hän sitten kuoli. Paras ystäväni oli edelleen Matti, vaikken häntä nähnytkään usein. Ihanaa oli, kun vietimme vaimon kanssa hääpäiviä kahdestaan jossakin ihanassa auringonpaisteessa. Vapaa-ajalla hoidin lasten asioita ja taloa, kun lapset olivat vielä nuoria, mutta sitten lapset muuttivat pois, ja minulle jäi enemmän vapaa-aikaa.%

 Elälkeikä, vanhuus ja kuolema 

Kun sitten vihdoin pääsin eläkkeelle, asuin edelleen samassa omakotitalossakuin ennenkin. Minä pysyin hyvässä kunnossa terveyden kannalta, sillä kävin lenkillä ja hoidin kasvimaata. Kun olin 72 vuotias, sain aivoinfarktin ja jouduin sairaalaan. Sen jälkeen en pystynyt enää lenkkeilemään. Lapsenlapsiemme hoitaminen oli minusta ja Riiasta ihanaa, s illä saimme olla lastenlapsiemme kanssa. Kun tulin vanhemmaksi, ei terveyteni enää riitänyt kasvimaankaan hoitoon. ollessani noin 80 vuotias en voinut enää huolehtia lastenlapsistamme, mutta onneksi he pystyivät huolehtimaan minusta. vanhuksena harrastin kirjojen lukemista. Ystviä minulla ei ollut enää hirveästi, sillä heistä olivat kuollet jo suurin osa. iloisimpia asioita vanhana oli, kun lapsemme menivät naimisiin, ja me juhlimme 50 vuotis hääpäivää. 


PS. Pentti Ruudolf Tökänen kuoli sydänkohtaukseen ollessaan 87 vuotias kesken ruokailun parsakaalille.