Valo on poikittaista aaltoliikettä, mutta sillä on myös hiukkasmaisia ominaisuuksia. Valoa voidaan kuvata aallon, hiukkasen tai säteen avulla. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikään näistä malleista ei anna täydellistä käsitystä valon luonteesta. Käytettävä malli valitaan tarkasteltavan tilanteen mukaan. Esimerkiksi valon kulkua kuvatessa on luontevaa käyttää sädemallia.

Auringon säteilemä valo on valkoista valoa eli se sisältää kaikkia värejä. Jokaisella värillä on tietty aallonpituus. Näkyvän valon aallonpituus on välillä 380–740 nm. Nanometri, nm, tarkoittaa metrin miljardisosaa. Kun valkoinen valo kulkee prisman läpi, se hajoaa värikirjoksi eli spektriksi. Luonnossa sateella esiintyvä sateenkaari on seurausta valkoisen valon hajoamisesta. Silloin “prismoina” toimivat sadepisarat.

Valon eri värien aikaansaamiseksi tarvitaan kolmea pääväriä: punaista (red), vihreää (green) ja sinistä (blue). Muut värisävyt saadaan näitä yhdistelemällä. Painovärien osalta päävärit ovat keltainen (yellow), syaani (cyan) ja magenta (magenta). Muut värit saadaan näitä yhdistelemällä.

Sydänvarjo: suuntaavasta valonlähteestä syntyvä teräväreunainen tumma varjo.
Puolivarjo: laaja-alaisesta valonlähteestä syntyvä harmaampi varjo, joka on sydänvarjon ulkoreunalla.
Prisma: prisma on optinen laite, jolla voidaan taittaa, heijastaa tai hajottaa valoa.
Spektri: Spektri eli värikirjo. Valkoinen valo hajoaa prismassa spektriksi, joka sisältää kaikki värisävyt. Jos prismaan tuleva valo ei täydellistä valkoista valoa, on spektrikuviossa myös puutteita joidenkin värien osalta.