Talvipäivän seisaus

Talvipäivänseisaus on ajankohta, jolloin päivä on lyhimmillään talvella. Talvipäivänseisaus merkitsee sitä, että Maan kiertoakselin pohjoispää on kallistunut kauimmaksi Auringosta. Tällöin pohjoinen pallonpuolisko saa vähiten päivänvaloa. Tuo päivä on 21. tai 22.päivä joulukuuta.

Napapiirin yläpuolella aurinko ei nouse lainkaan kaamosaikana. 

Entisajan ihminen ei tiennyt mitään maan kiertoakselista. Luonnonilmiöt olivatvtuttuja, mutta niiden tieteellistä selitystä ei vielä tunnettu. Luonnosta oltiin kuitenkin täysin riippuvaisia. Siitä riippui, saatiinko ruokaa ja selvittiinkö seuraava vuosi hengissä. Metsä oli oikeasti pelottava sekä vaarallinenkin. 

Ihminen pohti, mistä asiat johtuivatja miten niihin voisi vaikuttaa. Uskonto antoi selityksen: ukkonen johtui taivaan jumalan vasaran hakkaamisesta. Kalansaalis riippui veden jumalan anteliaisuudesta. Riistai sai jos metsänjumala oli suopea. Auringonjumalasta riippui tuleva sato, ja ravinto. 

Jumalat ja henget täytyi pitää tyytyväisinä. Heille annettiin lahjoja (uhrattiin esimerkiksi jokin eläin) ja heille pidettiin juhlia.

Valon puuttuminen saattoi jopa huolettaa ja niinpä kaikkein pimeimpänä aikana haluttiin juhlia valoa, usein aurinkoa. Rituaaleista haluttiin karkottaa pimeys ja toivottaa valo tervetulleeksi. 

Pohjoisen pallonpuoliskon kansoilla on ollut talvipäivän seisauksen aikoihin monenlaisia juhlia ja perinteitä. 

Nykyään joulua pidetään länsimaissa kristillisenä Jeesuksen syntymäjuhlana. Mutta joulun perinteissä näkyvät yhä monet kerrokset entisajan juhlista. Nyt lähdemme matkalle joulun historiaan. 

Kommentit

Kirjaudu sisään lisätäksesi tähän kommentin