1. Motivaatio oppimistilanteissa

Ajatuksia motivaatiosta erilaisissa oppimistilanteissa

Motivaatio lienee yksi opettamisen keskeisimpiä kysymyksiä. Omassa opetuksessa ja suunnittelutyössäni näen keskeisenä sen, että saan oppilaat innostettua tai “huijattua” heidän huomaamattaan oppimisen polulle kiinnostavien tehtävien ja oppimista tukevien työtapojen kautta.

Ensimmäisenä tartuin sekä Mikä meitä liikuttaa? -johdantotekstin että videohaastattelun kohdalla ihmisen psyykkisiin perustarpeisiin, jotka ovat oppimisen ja motivaation taustalla. Oppija oppii uutta, kun hän kokee voivansa vaikuttaa oppimistilanteeseen, kun hänellä on tarvittavat kyvyt toiminnan suorittamiseen ja kun hän tuntee yhteenkuuluvuuden tunnetta. Johdanto tiivistää kyseisen teorian ydinviestin niin, että ihmistä motivoivat omasta sisäisestä ajattelusta nousevat toiminnan vaikuttimmet. Ulkoiset toiminnan vaikuttimet eivät toisin sanoen ole motivoinnin herättäjinä yhtä tehokkaita. Tästä tämän hetken ehkä suosituimmasta motivaatioteoriasta mieleeni jäi erityisesti se huomio, että oppimisympäristö voi tukea edellä mainittuja oppijan perustarpeita ja motivoida oppijaa oppimaan.

Oppimisen kannalta keskeisten perustarpeiden tukeminen kytkeytyy mielestäni hyvin voimakkaasti tehtävän johdantotekstissäkin mainittuihin opetuksen alueisiin: eriyttämiseen, kokemuksellisuuteen ja kannustavaan arviointiin. Nämä ovat opettajalle kenties ne tärkeimmät välineet, joilla oppilaan viihtyvyyttä, onnistumisen elämyksiä, motivaatiota ja niistä syntyvää oppimista voi tukea.

Pyykkisiin perustarpeisiin nojaavan motivaatioteorian rinnalla opetusmateriaali tuo esille muitakin motivaatioteorioita. Odotusarvoteorian mukaa ihmisen odotukset ja heidän arvostamansa asiat luovat pohjan oppimiselle. Jos oppilas esimerkiksi arvostaa ja pitää tärkeänä matematiikan tehtävässä onnistumista, hän panostaa siihen ja onnistuu siinä. Tavoiteorientaatioteorian mukaan oppija voi olla kiinnostunut itse tehtävän suorittamisesta tai suorittaa tehtävän vain siksi, että hän haluaa osoittaa olevansa muita parempi. Tavoiteteoria puolestaan rakentaa motivaatiota synnyttävät osa-alueet kehitysvaiheittain: nuorelle keskeiset tavoitteet liittyvät koulutukseen, kaverisuhteisiin ja oman työuran löytämiseen.

Esimerkkejä edellä kuvatuista motivaation teorioista voi löytää omasta työstäni paljonkin. Jollekulle opiskelumotivaatiota tuo esimerkiksi tavoite tiettyyn jatko-opiskelupaikkaan pääsemisestä ja joku saattaa innostua esimerkiksi kilpailullisista tai pelillisistä tehtävistä, vaikka esimerkiksi kieliopin opiskelu ei itsessään kiinnostakaan. Vaikka motivaatio tuntuu määritelmien mukaan nousevan tällaisissa tilanteissa enemmän ulkoisista tekijöistä, uskon, että motivaatio tekee näissäkin tilanteissa tehtävänsä oppimisen suhteen. Oppimista tapahtuu joko huomaamatta ja tavoite muuttuu haluksi omaksua asiat hyvin ja huolella.

Oppijaminäkuva motivaation ja oppimisen taustalla

Videolla puhuvan Sami Määttän mukaan oppijaminäkuva tarkoittaa asenteita ja uskomuksia siitä, miten hyvin oppija uskoo selviytyvänsä esimerkiksi oppimisen haasteista. Näitä oppimisen haasteita voivat olla esimerkiksi erilaiset tehtävät, kirjoitelmat tai vaikka kokeet. Oppijaminäkuvan rakentumista Määttä kuvaa kehän muotoisena prosessina, jossa uudet haasteet ja niistä selviytyminen rakentavat oppijaminäkuvaa.

Se, miten oppija uskoo selviytyvänsä esimerkiksi kokeesta, riippuu aikaisemmista kokemuksista ja niistä heräävistä ajatuksista. Jos oppilas yleensä selviytyy kokeen kaltaisista tilanteista hyvin, hän alkaa suunnitella tehtävään suuntautumista onnistumiseen liittyvien ajatusten siivittämänä. Omien aikaisempien kokemusten pohjalta oppija miettii, millaisia tavoitteita hän asettaa tehtävän toteuttamiseksi ja miten hän yrittää suoriutua tehtävästä. Kaavion mukaan oppija arvioi lopuksi, miten hän suoriutui tehtävästä ja miettii, mitkä syyt vaikuttivat onnistumiseen. Arvointi tukee minäkuvan rakentamista ja lisää oppijan mieleen kokemuksia tehtävistä selviytymisestä. Jokainen haaste tai tehtävä, jonka teemme, jollain tavalla siis rakentaa oppijaminäkuvaa ja muokkaa sitä.

Oppijaminäkuva tuntuu mielenkiintoiselta käsitteeltä ja siitä olisikin kiva kuulla enemmänkin. Videolla oppijaminäkuvan käsite jää hyvin abstraktille tasolle ja tueksi olisin kaivannut myös konkreettisia esimerkkejä tilanteista, joissa oppijaminäkuva rakentuu. Mielenkiintoista olisi myös tietää, missä suhteessa hyvät ja huonot oppimiskokemukset ovat oppijaminäkuvan rakentumisessa. Jäävätkö esimerkiksi huonot kokemukset kummittelemaan oppijaminäkuvaan pidemmäksi aikaa kuin hyvät? Vai riittääkö yksikin hyvä kokemus lisäämään oppijaminäkuvaan hyviä ja kannustavia ajatuksia tehtävistä selviämisestä? Entä mikä on opettajan tehtävä oppijaminäkuvan rakentamisessa?

Oppijaminäkuva ja motivaatio opetussuunnitelman taustalla

Opetussuunnitelmaan kirjattu oppijakäsitys liittyy mielestäni hyvin vahvasti edellä kuvaamani oppijaminäkuvan ja oppilaan psyykkisten perustarpeiden tukemiseen. Opetussuunnitelma ehkä tarjoaakin juuri niitä konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä oppijaminäkuvan tukeminen ja psyykkisten perustarpeiden tukeminen osana opetusta tarkoittaa.

Opetussuunnitelman oppijakuvaa käsittelevässä osiossa korostuvat hyvin vahvana oppijan  osallisuus, oppimisen vuorovaikutteisuus ja opettajan rohkaiseva ohjaus. Nämä ovat aikaisemmin kirjoittamani varjolla niitä avainasioita, jotka luovat tutkimusten mukaan oppilaiden oppimisilmapiiristä hyvän ja jotka lisäävät motivaatiota oppimiseen.

Opetussuunitelman oppimisympäristöä käsittelevässä tekstissä korostuu puolestaan hyvin vahvasti oppimisen yhteisöllisyys, osallistuminen ja vuorovaikutus. Sekä oppimisympäristön että psyykkisten perustarpeiden taustalla tuntuu olevan ajatus siitä, että jokainen ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi omanlaisena oppijana. Mieleeni tuli, että ehkä tämä kohtaaminen on juuri psyykkisten perustarpeiden ja sitä kautta motivaation ja oppimisen tärkein asia.

2. Motivaation tukeminen

Autonomian tukemista vuorovaikutuksen ja kohtaamisen keinoin

Oppimateriaalin mukaan autonomian tukeminen tarkoittaa, että oppijan näkökulma otetaan opetuksessa huomioon ja että oppilaiden omaa aloitekykyä tuetaan. Lisäksi autonomian tunteen vahvistaminen liittyy siihen, että oppijoille tarjotaan merkityksellisiä toimintavaihtoehtoja. Autonomiaa tukemalla pyritään tukemaan oppijan omista lähtökohdista syntyviä vaikuttimia oppimiseen. Tämänkaltainen autonomian tukeminen lisää oppimismotivaatiota.

Omassa opetuksessa autonomian tukeminen lähtee liikkeelle vuorovaikutuksesta ja avoimesta asenteesta oppilaita ja heidän ajatuksiaan kohtaan. Ajattelen, että tehtävänäni on tukea ja ottaa vastaan oppimisen äärellä syntyneitä havaintoja ja kehitellä niitä oppilaiden kanssa eteenpäin. Moni koulussa äidinkielen tunnilla käsiteltävä tehtävä ei välttämättä pidä sisällään yhtä oikeaa vastausta, vaan tekstejä tai kielen ilmiöitä voi tarkkailla monesta näkökulmasta. Näiden erilaisten näkökulmien esille tuominen ja oppilaiden omien havaintojen huomioiminen tasapuolisesti lisää mielestäni sitä, että oppilaat tulevat kuulluiksi. Tämä on mielestäni yksi tapa, jolla oppilaan näkökulman voi ottaa huomioon ja jolla voi tukea autonomiaa ja avointa oppimisilmapiiriä.

Merkityksellisten toimintavaihtoehtojen ja oppilaan oman aloitekyvyn tukeminen puolestaan korostuu äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineessa erityisesti siinä, että pyrin mahdollisuuksien mukaan tarjoamaan oppilaille erilaisia tehtävien suorittamisvaihtoehtoja. Joskus annan oppilaiden pohtia vastauksia pareittain ja muodostaa pariporinan tuloksena oman vastauksen. Halutessaan jotkut voivat yrittää ratkaista tehtäviä myös itsenäisesti. Antamalla oppilaille erilaisia tapoja ratkaista ongelmia he toisaalta myös oppivat pohtimaan sitä, millaiset tavat opiskella ja toimia sopivat heille. Usein tällaisessa tilanteessa rohkaisen oppilaita myös pohtimaan omaa oppimista ja miettimään, mikä tapa minkäkin alueen oppimiseen sopisi heille.

Oppilaan oman aloitekyvyn tukeminen puolestaan lähtee liikkeelle opettajan antamasta kannustavasta palautteesta ja oppilaan kohtaamisesta. Opettajana tehtävänäni on tuoda esille oppilaan vahvuuksia, joiden huomaamisen avulla hän voi selviytyä tehtävästä. Jotkut oppilaat tarvitsevat toisia enemmän tukea tehtävien aloittamisessa ja niiden sisäistämisessä. Kannustavuus avaa nähdäkseni monessakin oppijassa lukkoja, jotka estävät esimerkiksi kirjoitustehtävästä nauttimisen. Kun oppilas ymmärtää, että hänellä on kaikki tarvittavat ainekset ja taidot kirjoitelman kirjoittamiseen tai kirjoittamisprosessin oppimiseen, hän varmasti kokee tehtävän tekemisen merkitykselliseksi ja “autonomiseksi” toiminnaksi. Samansuuntaisesti autonomian korostamisesta puhuu oppimateriaalikin. Autonominen oppimisympäristö rohkaisee yrittämiseen ja tarjoaa oppimista edistäviä vihjeitä silloin, kun oppijat ovat juuttuneet ratkaisemattomiin tehtäviin.

Mitä strukturointi sinulle merkitsee ja miten se näkyy käytännön työssäsi?

Strukturointi tai struktuuri, kuten oppimateriaali käsitteestä puhuu, tarkoittaa oppimisympäristön järjestämistä siten, että se tukee yksilön pystyvyyttä ja kyvykkyyttä suoriutua erilaisista tehtävistä. Struktuuri toisin sanoen tukee kompetenssia, joka on yksi ihmisen motivaatiota tukevista perustarpeista. Oppimisessa struktuuti tarkoittaa siis yhtäältä sitä, että toiminnassa korostetaan oppimista ja sitä, että palaute auttaa parantamaan oppimista.

Oppimisen korostaminen opettamisessa on itselläni kenties aina tavoitteena, kun opetan ja arvioin oppilaita. Erityisesti arvioinnin kohdalla pysähdyn useaan otteeseen miettimään, miten sen kautta voisin tukea oppimista ja tulevia vastaavia oppimisen tilanteista. Pyrin esittämään kokeista ja kirjoitelmista saadun palautteen niin, että se tukisi oppimisprosessia. Usein nojaan arviointiani jollain tavalla oppilaiden tekemään itsearviointiin. Mikäli oppilas on asettanut itselleen omia tavoitteita oppimisen suhteen, pyrin kertomaan hänelle, miten hän omissa tavoitteissaan on onnistunut ja miten hän voisi päästä vielä lähemmäksi niitä jatkossa. Monesti annan palautetta myös oppimisprosessista. Esimerkiksi kirjoitelmien kohdalla saatan pyytää arvioitavaksi myös suunnitelman tai kokeiden kohdalla käyn läpi oppilaiden vihkotyöskentelyn ja tuntitehtävät. Osoitan niiden kautta, että oppimista voi tapahtua myös varsinaisen tuotoksen ulkopuolellakin ja että oivalluksia on voinut tapahtua myös prosessin aikana, vaikkeivät ne suoraan lopullisessa arvioitavassa työssä näykään.

Äidinkieli on oppiaineena välillä hyvin haastava arvioinnin suhteen. Esimerkiksi kokeisiin tai esseisiin tehdyt kielioppikorjaukset tuntuvat joidenkin oppilaiden mielestä virheiden korostamiselta ja niiden alleviivaamiselta. Monesti pohdinkin, miten esimerkiksi kirjoitelmien kohdalla saisin lavastettua kielihuomioni osaksi oppilaan omaa oppimisprosessia sen sijaan, että yhdyssana- ja pilkkuvirheet aiheuttavat virheiden pelkoa ja tunnetta siitä, ettei kuitenkaan osaa. Täydellistä ratkaisua tähän en ole vielä löytänyt, mutta ehkä näissäkin tilanteissa kannustavan palautteen ja onnistumisen kokemusten esiin tuominen pelkkien virheiden sijaan on avain uuden oppimiseen. Ehkä onnistumisen kokemusten kautta kielivirheidenkin vähentämiseen löytyy lisää motivaatiota.

3. Kirjasto lukumotivaation herättäjänä ja ylläpitäjänä

Omassa työssäni äidinkielen opettajana kirjasto on tärkeä yhteistyökumppani. Olen myös siitä onnellisessa asemassa, että kirjasto on hyvin lähellä kouluamme ja vierailut onnistuvat helposti. Kirjaston kanssa yhteistyössä olemme järjestäneetkin aineistonäyttelyitä teemoittain, kirjavinkkauksia ja tiedonhankinnan ohjausta. Käytössämme on myös lukudiplomi, jonka laatimisessa kirjasto on ollut mukana.

Omassa työssäni olen kokenut, että kirjasto toimii hyvin lukutaidon opettamisen tukena. Se toimii mielestäni eräänlaisena linkkinä oppilaiden vapaa-ajan ja koulun välillä. Oppilaat viettävät paljon aikaa kirjastossa ja opettajana voin ohjata heitä käyttämään kirjastoa muuhunkin kuin tietokonevuorojen varaamiseen tai lehtien lukemiseen. Videollakin mainitaan, että kirjasto on monelle nuorelle lukumotivaatiota lisäävä paikka ja että sen käyttö ehkäisee syrjäytymistä. Hyvän suhteen luominen kirjastoon ja sen käyttöön onkin elämän mittainen palvelus oppilaalle, mikäli hän ei vieraile siellä perheen kanssa. Se on yksi tapa näyttää niitä mahdollisuuksia, joiden avulla lukuintoa voi herättää ja tiedon äärelle voi päästä.

Koulumme lähikirjaston kanssa tehtyyn yhteistyöhön olen ollut tyytyväinen. Haasteena kirjaston kohdalla olen kuitenkin huomannut sen, että oppilaiden suosikkikirja saattaa kirjastovierailun hetkellä ollakin lainassa, mikä monesti turhauttaa tai sammuttaa lukuinnon. Joskus myös tuntuu, että oppikirjoissa suositeltuja kirjoja on kirjastossa verrattain vähän tai muutamat kappaleet ovat pitkän varauslistan päässä. Kirjojen ja kirjaston lukemiston tilaamiseen toivoisin ehkä koulujen ja kirjastojen välille tiiviimpää yhteistyötä. Pääasiassa kirjastoyhteistyökokemukseni on rakentunut tähän asti lukemisen ympärille. Tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa tehdä yhteistyötä myös muiden osa-alueiden parissa. Kiinnostavaa olisi selvittää, mitä yhteistyötä kirjaston kanssa voisi tehdä kirjoittamisen tai sanataiteen saralla.

B2 Lukivaikeuksien varhaiset riskitekijät ja kehityspolut

Lukivaikeuden riskitekijät ja ennaltaehkäisijät

Luku- ja kirjoitusvsikeus kuvataan oppimateriaalissa vaikeutena lukea sujuvasti ja kirjoittaa sujuvasti ja virheettömästi. Oppimateriaali avaa ennen kaikkea niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat lukivaikeuteen ja jotka auttavat ennaltaehkäisemään mahdollisia lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Suurin lukivaikeuden riskitekijä tuntuu sekä video- että kirjallisen materiaalin perusteella olevan perinnöllisyys. Niillä lapsilla, joilla on suvussa aiempia lukihäiriötapauksia, on kohonnut riski kohdata lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia. Eri ikävaiheissa lukivaikeus näkyy hyvin eri tavoin. Jo puolivuotiaiden vauvojen vastaanottamasta ärsykkeistä voidaan huomata äänten keston eroihin liittyviä havaintoja. 4-6-vuotiailla lukivaikeus ilmenee puolestaan hitaana nimeämisestä tai äänteiden ja kirjainten tunnistamisena. Kouluiässä lukivaikeus puolestaan voi näkyä lukemisen hitautena, kirjoitusvirheinä tai luetun ymmärtämisen vaikeutena.

Mielenkiintoista ja ennen kaikkea lohdullista on, että perinnöllisyyden tuomat riskit eivät suoranaisesti tarkoita tulevia vaikeuksia. Perinnöllisyyden lisäksi kasvuolosuhteet vaikuttavat luku- ja kirjoitustaitoon. Tutkimukset osoittavat, että lukeminen ja lukemiseen kannustaminen auttavat kompensoimaan kognitiivisia haasteita ja pääsemään niistä jollain tapaa jopa yli. Tukemalla lukutaitoa jo varhain, voidaan ennaltaehkäistä kognitiivisten taitojen viitoittamaa polkua. Lukutaidon lisäksi myös muut kyvyt auttavat lukutaidon haasteiden keskellä. Tutkimuksissa on todettu, että erityisesti lapset, jotka ovat hyvin tehtäväorientoituneita, jaksavat työskennellä haastavienkin tekstien parissa. Koululla on todettu olevan myös myönteisiä vaikutuksia luki-vaikeuden tuomien haasteiden tasoittumiseen. Riittävät tukitoimet ja koulusta saatava lukutaidon tukeminen voivat auttaa selättämään suurimpia haasteita.

Lukivaikeuksien tukeminen ja ennaltaehkäisy opetussuunnitelmassa

Opetussuunnitelmassa erilaiset luku- ja kirjoitustaidon haasteet on otettu huomioon muun muassa erilaisin tukitoimenpitein. Luki-vaikeuden samoin kuin muidenkin oppimisvaikeuksien tukeminen näkyy mielestäni jo siinä, että lapsen tai nuoren haasteisiin tartutaan vaihe vaiheelta. Yleisen, tehostetun ja erityisen tuen kautta nuoren on mahdollista saada sellaista tukea, joka mahdollistaa oppilaalle onnistumisenelämyksiä ja haasteita sopivissa määrin. Mielestäni tällainen tukee oppilaan itseohjautuvuutta ja itsetuntoa tehtävien suorittamisessa. Kun pientenkin tukitoimien avulla oppilas kokee onnistuvansa, motivaatio ja usko omiin kykyihin kasvavat.

Oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisyä tukevat myös varhainen puuttuminen sekä tukitoimien jatkuvuus. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oppilaan haasteisiin kiinnitetään huomiota sitä helpompi on antaa tukea, jota hän eri kouluasteilla tarvitsee. Mielestäni myös se, että tukitoimet jatkuvat esimerkiksi opettajan vaihtuessa tai yläkouluun siirryttäessä, on oppilaan kehitystä ja oppimista tukevaa ja luo jatkumon jo aloitetulle työlle. Vanhempien ja kodin tuki on varmasti myös vaikeuksien ennaltaehkäisyssä tärkeää. Kun vanhemmat tietävät, miten lasta tuetaan koulussa, voidaan häntä tukea samansuuntaisesti kotonakin. Kasvuympäristö voin näin kokonaisvaltaisesti tukea oppilasta haasteissa ja auttaa yhdessä ylittämään ne.