Riihimäellä toiminta-alueittaista opetusta annetaan Peltosaaren koulussa YPR (yksilöllinen pienryhmäopetus) -luokassa. Opetusryhmä on toimintakykyprofiililtaan laaja ja epäyhtenäinen usein esiintyvän monivammaisuuden sekä vammojen vaikea-asteisuuden vuoksi.

TOIMINTA-ALUEOPETUKSEN TAVOITTEET JA TOTEUTTAMINEN Riihimäki

Toiminta-alueittaista opetusta annetaan tavoitejohtoisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että ensin määritellään oppilaan hyvän elämänlaadun kannalta merkitykselliset oppimistavoitteet. Keskeistä on se, mitä taitoja oppilas elämässään nyt ja tulevaisuudessa tulee tarvitsemaan, ja mitkä taidot kulloinkin mahdollistavat oppilaan osallistumisen lähiympäristönsä iänmukaiseen toimintaan. Selkeästi muotoillut pitkän- ja lyhyen aikavälin tavoitteet ohjaavat tarkoituksenmukaiseen opetuksen eheyttämiseen, sopivien menetelmien ja oppimisympäristöjen valintaan sekä toiminnan suunnitteluun.

Opetuksen tavoitteiden asettamisen ja tavoitteista taidoiksi tekemisen perustana on toimiva moniammatillinen yhteistyö. Opetusta ja kuntoutusta suunnittelevaan yhteistyöverkostoon kuuluvat oppilaan kasvatusta, kuntoutusta ja opetusta toteuttavat lähi-ihmiset ja ammattilaiset, oppilaan ja perheen toiveiden mukaisesti. Toimiva moniammatillinen yhteistyö on arjessa tapahtuvaa, oppilaan kannalta merkityksellisien asioiden jakamista sekä pohtimista niin, että jokaisella työskentelyyn osallistuvalla, myös lapsella itsellään, on riittävä luottamus ja hallinnantunne oppilaan asioissa. Aina oppilas itse ei toimintakyvyn rajoitusten vuoksi pysty osallistumaan häntä koskeviin HOJKS -tapaamisiin. Silloinkin on tärkeää selvittää eri keinoin oppilaan oppimiseen sekä elämään liittyviä toiveita ja tarpeita niin, että ne näkyvät myös asetetuissa oppimistavoitteissa.

Toiminta-alueittaisessa opetuksessa nivelvaiheiden huolellinen suunnittelu ja toteutus on tärkää. Toiminta-alueittaista opetusta saavan oppilaan kohdalla siirtymässä kyse on aina muutoksesta, jossa oppilaan taito käyttää jo opittuja taitoja, kokea itsensä hyväksytyksi, taitavaksi ja tärkeäksi saattaa joutua koetukselle. Hallittu siirtymän suunnittelu ja hallittu siirtymä ovat mahdollisia toimivan moniammatillisen yhteistyön avulla.

TOIMINTA-ALUEITTAINEN OPETUS RIIHIMÄELLÄ

Oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien tunnistaminen motorisissa taidoissa onnistuu pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Millaisia hieno- ja karkeamotorisia perusliikunta- ja välinetaitoja oppilas tarvitsee, jotta hän pystyisi osallistumaan toiveidensa mukaisesti elinympäristönsä toimintaan, peleihin sekä leikkeihin aiempaa paremmin?

Ovatko oppilaan liikeradat, asennot ja tasapaino sellaiset, että motorinen toimintakyky säilyy elämänlaatua tukevana ja riittävänä kasvuun liittyvistä kehonmuutoksista huolimatta?

Miten oppilaan tämänhetkiset hieno- ja karkeamotoriset taidot tukevat häntä itsensä huolehtimisessa sekä arjen päivittäisissä tilanteissa nyt ja lähitulevaisuudessa?

Mistä liikkumisen muodosta oppilas pitää? Voisiko siitä tulla hänelle elämänpituinen, elämänlaatua ylläpitävä harrastus? Onko oppilaalla tai perheellä jokin harrastus, johon osallistuakseen oppilaan olisi opittava perusliikunta- ja välinetaitoja lisää? Miten näitä taitoja voidaan koulussa opettaa?

Oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien tunnistaminen kommunikaatiotaidoissa onnistuu pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Mitä tapahtuu käytännön tasolla, jos todella uskomme, että lapsella on asiaa ja meidän tehtävämme on varmistaa oppilaan kuulluksi tuleminen tahdon, toiveiden, tarpeiden ja tunteiden kertojana?

Millainen on muutos oppilaan elämässä, kun opetus keskittyy oppilaan kannalta merkityksellisten sanojen tunnistamiseen, nimeämiseen ja toiminnalliseen opetteluun?

Onko oppilaalla tarvittavat kommunikaatiotaidot elinpiirissään tarvittaviin vuorovaikutustilanteisiin? Onko hänellä tarpeeksi tilanteita, joissa harjoitella uusia ja hyödyntää jo olemassa olevia kommunikaatiotaitoja?

Onko tarpeen vahvistaa koulussa suun motoriikan valmiuksia osana kommunikaatiotaitoja? Mikä vaikutus suun motoriikan vahvistamisella on lapselle merkityksellisiin taitoihin ja sen kautta elämänlaatuun?

Mikä tällä hetkellä rajoittaa oppilaan kommunikaatiotaitojen oppimista? Mitä taitoja oppilaan tai meidän tulisi oppia, jotta mikään muutettavissa oleva asia ei olisi oppilaan kehityksen esteenä?

Oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien tunnistaminen sosiaalisten taitojen osalta onnistuu pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Miten oppilas voi olla aktiivinen ja osallistuva henkilö elinympäristönsä merkityksellisissä tilanteissa ja voiko hän edelleen kehittää omia kykyjään?

Saako lapsi olla vammastaan huolimatta lapsi? Tuetaanko nuoren kasvua kohti aikuisuutta? Mitä taitoja oppilaan tulisi osata voidakseen osallistua elinpiirinsä iänmukaiseen toimintaan? Miten muutamme omaa, oppilaan tai ryhmän toimintaa niin, että oppilaan osallistuminen yhteiseen toimintaan voisi lisääntyä?

Millaisia taitoja (ja tukea) oppilas tarvitsee, kyetäkseen hankkimaan ja ylläpitämään itselleen merkityksellisiä ihmissuhteita? Mitä ystävyys voisi toiminnan tasolla oppilaan kohdalla olla? Millaisia oppimismahdollisuuksia luomme kaverisuhteiden harjoittelemiseen?

Millaisia vuorovaikutus- ja sosiaalisia taitoja oppilas tarvitsee itselleen merkityksellisissä tilanteissa sekä paikoissa? Onko jokin tilanne tai paikka, johon oppilas ei vielä pysty täysipainoisesti osallistumaan puutteellisten sosiaalisten taitojen vuoksi? Mitä nämä taidot ovat?

Onko oppilas saanut perehtyä itselleen ymmärrettävällä tavalla, mitä häneltä odotetaan kussakin sosiaalisessa tilanteessa – niissäkin, joita pidämme helposti itsestään selvinä?

Osaako oppilas hakeutua yksinäisyyteen, rentoutua ja taas palata virkistyneenä sosiaalisiin tilanteisiin? Tiedämmekö kuinka oppilas rentoutuu parhaiten? Onko oppilaalla mahdollisuus opetella rentoutumisen taitoa?

Oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien tunnistaminen kognitiivisten taitojen osalta onnistuu pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Kuinka oppilaan aistit ja aisti-integraatio tukevat tai rajoittavat hänen arkeaan ja oppimistaan? Millaisia taitoja ja aistiharjoituksia oppilas tarvitsee itsensä ja elinympäristönsä hahmottamiseen ja hallintaan?

Onko oppilaalla riittävästi sellaisia taitoja, tietoa ja syy-seuraussuhteen ymmärrystä, jotka tuovat rohkeutta olla aktiivinen toimija omassa elinympäristössään? Millaisista apuvälineistä oppilas hyötyisi? Tarvitseeko oppilas tukea esinepysyvyyden oivaltamiseen? Ymmärtääkö hän arjessa usein käytettävien käsitteiden merkityksen? Pystyykö hän itse käyttämään käsitteitä ja yläkäsitteitä, joilla kuvata havaintojaan ja kokemaansa?

Onko oppilaalla riittävä hallinnan tunne itseään koskevista asioista? Hetki-, päivä-, viikko-, kuukausi-, vuosi- ja tulevaisuustasolla? Onko oppilaalla mahdollisuus osallistua oman elämänsä suunnitteluun?

Tunnistaako oppilas oman nimensä ja sen kirjoitusasun? Osaako hän kirjoittaa oman nimensä? Mitkä muut asiat, paikat ja ihmiset oppilaan elämässä ovat hyödyllisiä tunnistaa kokosanoina ja mikä on tämän taidon vaikutus oppilaan elämänlaatuun? Kuinka kokosanojen tunnistamista voidaan laajemmin hyödyntää toiminnallisena taitona oppilaan arjessa? Olisiko oppilaalla mahdollisuus oppia tunnistamaan aakkoset tai jopa oppia lukemaan? Mikä merkitys lukutaidolla olisi oppilaan elämänlaatuun?

Ymmärtääkö oppilas arjessa käyttämiämme lukumääristä kertovia käsitteitä? Mitä käsitteitä hän toistuvasti arjessa itse tarvitsee tullakseen paremmin ymmärretyksi? Onko oppilaalla matemaattisia vahvuusalueita, joita hän pystyy hyödyntämään arjessaan? Onko oppilaalla mahdollisuus toiminnallisesti hyödyntää matemaattisia taitojaan arjen eri tilanteissa?

Oppilaan elämänlaadun kannalta merkityksellisten tavoitteiden, menetelmien ja toimintamallien tunnistaminen päivittäisten taitojen osalta onnistuu pohtimalla esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:

Onko oppilaalla täysipainoinen mahdollisuus osallistua kouluyhteisönsä ja elinympäristönsä elämään ja toimintaan? Mitä taitoja oppilaalle tulisi opettaa, jotta osallistumisen esteet ylitetään?

Hyödynnetäänkö arjessa osittaisen osallistumisen taitoa? Kokeeko oppilas olevansa taitava ja hyväksytty omassa elinympäristössään, vaikka tarvitseekin suoriutumiseensa apua?

Mitkä taidot ja asiat ovat oppilaalle tärkeitä? Onko oppilaalla mahdollisuuksia harjoitella ja sisällyttää elämäänsä itselleen tärkeitä asioita?

Entä minkälaisia taitoja ja millaista tukea oppilas tarvitsee, jotta arki olisi turvallista? Kuinka koulussa voidaan tukea oppilasta itsestä huolehtimisen taidoissa?

Millaisia muutoksia arjen totuttuihin toimintamalleihin on tehtävä, jotta tuetaan lapsen nuoreksi ja nuoren aikuiseksi kasvamista? Millaisia uusia taitoja oppilas tarvitsee seuraavassa elämänkaaren vaiheessaan?

Toiminta-alueopetuksen arviointi ja seuranta

Opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen kuuluu kiinteänä osana oppimisen päivittäinen seuranta. Seuranta on pääosin oppilaan havainnointia (kirjallisesti) niin, että päivän ohjelmaa tai rytmiä ei tarvitse muuttaa. Samalla varmistetaan oppilaan aktiivinen osallistuminen sekä tarpeeksi usein toistuvat taitojen harjoittelumahdollisuudet.

Lukuvuositodistusten antamisessa toteutetaan Riihimäen kaupungin laatimaa opetussuunnitelman mukaista yhteistä käytäntöä.

Riihimäen kunnan toiminta-alueittaisessa opetussuunnitelmassa on käytetty lähdeaineistoina:

Vänskä, K-M. Käsikirjoitus- ja luentomateriaalit (Julkaisematon aineisto)

Vänskä, K-M & Pirttimaa, R. 2015. Erityinen tuki ja oppilaan opetuksen suunnitteleminen. eErica. Erityisopetuksen tutkimus- ja menetelmätieto. 2/2015 (s. 14-19).http://www.peda.net/img/portal/3121208/eerika22015.pdf?cs=1440526334