Edda
Edda
Edda on Islannin kansalliseepos. Se on kootu 1200-luvulla. Se on Skandinaavisten muinaistarujen kokoelma. Edda on tärkein tietolähde skandinaavisesta mytoligiasta. Suurin onsa Eddan sisältö syntyi luultavasti Skandinaviassa. Se koottiin viikinkien aikaan kesikiajan Islannissa.
Edda keroo skandinavian jumalista, heidän seikkailuistaan ja suhteista. Edda sisältää väkivaltaa runsaasti. Mikä haijastelee tarinoiden yhteyttä viikinkienkultuuuriin. Edda tarina ovat erillisiä. Silti ne muodostavat yhtenäisen tarinan. Se kertoo maailmankaikkeuden synnystä maailman tuhoon ja seu raavan aikakauden alkamissta.
Eddan mytologiset runot olivat esitettäviä teoksia, eivätkä ihmiset välttämättä pitäneet sen tarinoita muuna kuin viihteenä.
Runo-Edda
Runo-Edda on Eddam osista vamhempi. Siks sitä kutsutaan myös Vanhempi Edda. Se on koottu erinlaisistan käsikirjoituskokoelmista ja siitä on erinlaisia versioita. Tärkeimät runo sisältyvä Islannissa 1200-luvulla kootuun käsikirjoitukseen jonka kirjotti Codex Regiukseen. Useimmat runot on arvioltaan syntyivät vuosien 800-1000 välillä ja jotkut sen jäkeen. Runot ovat useiden eri tekijöiden sepittämiä, mutta heidän nimiä ei tiedetä.
Eddan runomitta on länsigermaanista. Mikä tekee niistä luultavasti hyvin vanhoja. Eddan aiheet ovat peräisin kristinuskon tuloa edeltävän ajan mytologiasta. Ne kertovat muun muassa esikristillisistä jumalista, joiden osuutta ei ole kristinuskon vaikutuksesta pienennetty kuten monissa muista tuon ajan eurooppalaisissa mytologioissa. Eddalaista runoutta pidettiin jo 1200- ja 1300-luvun kirjoituksissa vanhanaikaisena.
Pätkä Eddaa
Deyr fé, Kuolee karja,
deyja frændr, koko suku suuri,
deyr sjalfr it sama, kuolevainen olet itsekin.
ek veit einn, Muttei kuole
at aldrei deyr: kiitos koskaan,
dómr um dauðan hvern
jos on hyvä maine hankittuna. (suom. Juha Peura)
Edda keroo skandinavian jumalista, heidän seikkailuistaan ja suhteista. Edda sisältää väkivaltaa runsaasti. Mikä haijastelee tarinoiden yhteyttä viikinkienkultuuuriin. Edda tarina ovat erillisiä. Silti ne muodostavat yhtenäisen tarinan. Se kertoo maailmankaikkeuden synnystä maailman tuhoon ja seu raavan aikakauden alkamissta.
Eddan mytologiset runot olivat esitettäviä teoksia, eivätkä ihmiset välttämättä pitäneet sen tarinoita muuna kuin viihteenä.
Runo-Edda ja Proosa-Edda
Eddassa pn kaksi osaa josta se koostuu, Runo-Edda ja Proosa-Edda. Osat ovat kirjoina ja luonteeltaan erinlaisia. Niissä on jonkun verran samaja asioita, mutta myös erojaRuno-Edda
Runo-Edda on Eddam osista vamhempi. Siks sitä kutsutaan myös Vanhempi Edda. Se on koottu erinlaisistan käsikirjoituskokoelmista ja siitä on erinlaisia versioita. Tärkeimät runo sisältyvä Islannissa 1200-luvulla kootuun käsikirjoitukseen jonka kirjotti Codex Regiukseen. Useimmat runot on arvioltaan syntyivät vuosien 800-1000 välillä ja jotkut sen jäkeen. Runot ovat useiden eri tekijöiden sepittämiä, mutta heidän nimiä ei tiedetä.
Eddan runomitta on länsigermaanista. Mikä tekee niistä luultavasti hyvin vanhoja. Eddan aiheet ovat peräisin kristinuskon tuloa edeltävän ajan mytologiasta. Ne kertovat muun muassa esikristillisistä jumalista, joiden osuutta ei ole kristinuskon vaikutuksesta pienennetty kuten monissa muista tuon ajan eurooppalaisissa mytologioissa. Eddalaista runoutta pidettiin jo 1200- ja 1300-luvun kirjoituksissa vanhanaikaisena.
Pätkä Eddaa
Deyr fé, Kuolee karja,
deyja frændr, koko suku suuri,
deyr sjalfr it sama, kuolevainen olet itsekin.
ek veit einn, Muttei kuole
at aldrei deyr: kiitos koskaan,
dómr um dauðan hvern
jos on hyvä maine hankittuna. (suom. Juha Peura)