Heräsin kummalisesta paikasta. Katselin ympärilleni ja näin mökin keskellä patsaan, joka esitti Kreikkalaista jumalaa Apollonia. Tiesin kaikki Kreikkalaiset jumalat taruista. Tapetti esitti Apollonia, ohjasi hänen aurinkovaunujaan. Katsoin ylös ja huomasin että katto oli tehty kokonaan lasista. Seinien vierellä oli myös paljon kerrossänkyjä, jotka kaikki olivat tyhjiä. Kuulin kuitenkin ulkoa melua. Katsoin vaatteitani ja huomasin olevani raidallisessa yöpuvussa. Laskeuduin kerrossängyn tikapuut alas.

Kerrossängyt olivat tehty puusta, ja ne olivat värjätty kirkkaan keltaisiksi. Vieressäni oli vaatekaappi. Etsin sieltä sopivat vaatteet. Päädyin oranssiin T-paitaan, jossa oli musta pegasos ja siinä luki Camp half blood ja mustiin legginseihin. Pistin minun pitkät, tummanruskeat hiukset poininhännälle ponnarilla, joka minulla oli ranteessani. Laitoin ovella olevat lenkkarit jalkaan ja lähdin epäröiden ulos. Kun astuin ulos näin ensimmäiseksi lisää mökkejä minua vastapäätä. Niitä oli ainakin 20. Lähdin kävelemään hiekkatietä pitkin. Lähestyin isoa aukiota, joka näytti harjoittelu aukiolta (siis taistelun harjoittamis aukiolta). Aukiolla oli hiljaista.

Huomasin vasta nyt, että tämän leiriltä näyttävän paikan ympärillä hohti jokin kehä. Lähdin kävelemään oikealle päin. Saavuin jollekkin ruokailupaviljongille, jossa oli upeat isot valkoiset kivitolpat. Tämä paikka oli täynnä teinejä. Katselin ympärilleni ihmetellen mitä pitäisi tehdä. Kaikki näyttivät olevan niin keskittyneitä syömään ja puhumaan heidän kavereidensa kanssa, ettei kukaan vielä näyttänyt huomaavan minua. En meinannut uskaltaa liikkua mihinkään, mutta tajusin että minun oli pakko. Lähdin kävelemään hitaasti kohti yhtä pöytää, jossa istui kaksi tyttöä ja yksi poika. Toinen tyttö oli blondi ja toisella oli punaiset hiukset. Pojalla oli mustat hiukset. Lähdin kävelemään heitä päin. Kaikki vilkuttivat minulle hymyillen. Istuuduin punahiuksisen tytön viereen.
- Mikä tämä paikka on? Minä kysyin.
- Miten niin? Sinähän asut täällä. Tummahiuksinen poika vastasi.
- Niin. Blondi tyttö lisäsi.
- Minä heräsin vain tänään täältä eikä minulla ole hajuakaan missä minä olen. Vastasin heidän hämmentyneisiin ilmeisiin.
- Nyt minä en kyllä tajua. Vieressän istuva punahiuksinen tyttö sanoi todella hämmästyneenä.
- Okei. Eli sinä vain heräsit tänään täältä Puoliveristen leiristä? Punahiuksinen tyttö varmsiti.
- Mitä minun pitäisi tehdä? Kysyin vähän huolestuneena.
Kaikki kohauttivat hartioitaan.
- Ehkä sinun pitäisi kertoa Kheironille. Poika sanoi.
- Kuka hän on? Kysyin.
- Hän on tämän leirin johtaja. Kaikki sanoivat yhteen ääneen.
- Missä hän on? Kysyin mietteliäästi.
- Tuolla. Blonid tyttö viittoi isoon rakennukseen paviljongin päässä.
Lähdin kävelemään rakennusta kohti, mutta yhtäkkiä näky hälveni ja heräsin omasta sängystäni. Kaikk isiis oli ollut vain unta.