Lajin säilymisen elinehtona on lisääntyminen ja lisääntymiskykyisten jälkeläisten tuottaminen.
Jotkin lajit saavat vain yhden jälkeläisen kerrallaan, kun taas toiset lajit tuottavat suuren määrän jälkeläisiä. Eri lajeille on kehittynyt erilaisia lisääntymisstrategioita. Oleellisinta on kuitenkin lajin jatkuvuuden kannalta kuinka moni jälkeläisistä selviää lisääntymisikään asti.


Miekkavalaan ja kotihiiren lisääntymisstrategioiden vertailua

Jopa nisäkäslajeilla on toisistaan poikkeavia lisääntymisstrategioita. Tutustu tekstin avulla miekkavalaan ja kotihiiren lisääntymisstrategioihin.

Miekkavalaan ruumiin koko on valtava: paino 4-10 tn ja pituus 6-10 m. Miekkavalaat elävät pitkään. Naaras jopa 80 vuotta; koiras keskimäärin 30 v. ja naaras 50 v. Jälkeläisiä syntyy yksi kerrallaan 3-5 vuoden välein. Sukukypsyys saavutetaan vasta 10 vuoden iässä. Naaraan kantoaika on pitkä, 14 - 17 kk. Miekkavalas huolehtii jälkeläisestään pitkään. Imetysaika on yli vuoden. Naaras saattaa imettää poikasta jopa useita kertoja tunnissa.

Kotihiiri on hyvin pieni nisäkäs: paino 12- 22 g ja pituus n. 6-10 cm. Hiiret ovat lyhytikäisiä. Ne elävät runsaan vuoden. Jälkeläisten tuotanto on tehokasta: vuodessa voi olla 5-6 poikuetta, joissa jokaisessa 4-8 poikasta. Naaraan kantoaika on vain 19 vrk ja sukukypsyys saavutetaan jo 5-7 viikon ikäisenä. Vaikka hiiren poikaset syntyvät karvattomina ja hyvin avuttomina, niistä huolehditaan vain suhteellisen lyhyen aikaa. Imetysaika kestää 3 viikkoa.

a. Mihin seikkoihin kotihiiri panostaa jälkeläistuotannossa? Entä miekkavalas?

Yleensä kehittyneimmillä selkärankaisilla, linnuilla ja nisäkkäillä lisääntymisstrategia on miekkavalaan kaltainen eli jälkeläistuotannossa panostetaan määrän sijaan hoidon laatuun.

Kaloilla ja sammakoilla mätimunia tuotetaan suuria määriä kerrallaan. Niiden lisääntymisstrategia on miekkavalaasta poikkeava, enemmän kotihiiren kaltainen.

b. Miksi mm. kaloilla ja sammakkoeläimillä on tarpeen tällainen lisääntymisstrategia?

https://peda.net/id/rd2HRL
Sammakon kutu