Työelämän lainsäädäntö
Työlainsäädäntö luo pohjan työntekijän asemalle, oikeuksille ja velvollisuuksille sekä työehdoille. Keskeisimpiä tällaisia lakeja ovat esimerkiksi työsopimuslaki, työaikalaki ja vuosilomalaki sekä virkasuhteita koskevat lait.
Työntekijöiden asemaa työelämässä turvataan myös esimerkiksi työturvallisuuslain, yhdenvertaisuuslain ja yhteistoimintalain avulla.
Lainsäädäntöön pohjautuvat myös esimerkiksi eläkkeet ja työttömyysturva. Työelämän lainsäädännön kehittämisessä työmarkkinoiden työntekijä- ja työnantajakeskusjärjestöillä on keskeinen rooli maan hallituksen ohella (ns. kolmikantainen valmistelu).
Työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmä
Työnantajien ja työntekijöiden muodostamat valtakunnalliset työmarkkinajärjestöt sopivat työehtosopimuksia. Julkisella alalla sovitaan myös näitä vastaavasti virkaehtosopimuksia.
Edellä mainituilla sopimuksilla voidaan sopia työmarkkinoiden pelisäännöistä ja työehdoista, yleensä työntekijän kannalta lainsäädäntöä paremmin. Suomessa ei ole lakia euromääräisestä vähimmäispalkasta ja palkkaus määräytyykin Suomessa työ- ja virkaehtosopimuksilla.
Nämä sopimukset sovitaan järjestöjen kesken määräajaksi (ns. sopimuskausi). Määräajan päättyessä kunkin työ- tai virkaehtosopimuksen osapuolet neuvottelevat sopimuksen uudistamisen ehdoista. Näissä sopimusneuvotteluissa lähtökohtana ovat yleensä edellisen sopimuksen määräykset.
Sopimuksen mukaisen palkkauksen ja muiden työehtojen muutoksista syntyy niin sanottu kustannusvaikutus, joka osaltaan säätelee, rajoittaa ja ilmentää muutosten suuruutta ja vaikutusta työnantajan työvoimakustannuksiin.
Työehtoja ei siis jokaisella neuvottelukierroksella neuvotella uudestaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Työehtosopimustoiminnassa on viime kädessä kysymys työntekijäpuolella työpanoksen myymisestä työrauhaa vastaan ja työnantajapuolella työpanoksen ostamisesta ja työrauhan takaamisesta sitoutumalla sopimuksessa sovittuihin työehtoihin.
Paikallinen sopiminen
Työ- ja virkaehtosopimuksissa valtakunnalliset sopijaosapuolet sopivat, mistä työehdoista voidaan sopia paikallisesti toisin yrityksissä ja työpaikoilla (ns. sopimusaukko).
Paikallisen sopimisen osapuolina toimivat yleensä työnantaja ja työehtosopimuksen solmineen ammattiliiton luottamusmies.
Paikallisella sopimisella voidaan parhaimmillaan ottaa huomioon yrityksen ja työpaikan toiminnan luonne ja olosuhteet niin, että sopimisesta hyötyvät sekä työnantaja että työntekijät.