Opettajan ammattiin kuuluu valtavasti valtaa ja vastuuta, joten yhteiskunnan tulee voida luottaa opettajan ammattitaitoon. Opettajan eettinen toiminta liittyykin vallan käyttöön liittyvään vastuuseen; opettajan tulee tehdä pedagogisia ratkaisuja, jotka koskevat oppilasta ja oppilaan mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä koulussa saatavan tuen avulla. Jokainen oppilas on erilainen ja opettajan tuleekin hyväksyä sekä ottaa huomioon jokainen oppilas yksilönä ja ainutkertaisena ihmisenä. Opettajan tulee suhtautua oppilaisiin inhimillisesti ja oikeudenmukaisesti, sekä kunnioittaa oppilaan oikeuksia. Opettajan sisäistynyt etiikka estää opettajaa käyttämästä asemaansa väärin. (OAJ)

Moilanen luonnehtii julkaisussaan “Opettajana kasvattajana Johdatusta opettajan ammatin eettisiin kysymyksiin” opettajan työtä moraaliseksi ammatiksi. Hänen mukaansa opettaminen kasvattaminen on tavoitteellista toimintaa, jossa päämäärien asettaminen ei ole itsestään selvää. Päämäärien asettaminen riippuu opettajan arvoista, mikä tekee siitä eettisen kysymyksen. Kuitenkin koulun toimintakulttuuri määrittää, millaista koulussa tulee olla sekä opettajalla että oppilailla. Koska koulussa elämän tulee olla hyvää, päädytäänkin filosofiseen kysymykseen millainen elämä on hyvää. (Moilanen, 8.)

Opettajalla on työssään autonomiaa; opettajalla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa suunnitteluun sekä opetuksen toteutukseen. Mitä enemmän autonomiaa on, sitä enemmän on myös vastuuta. Opettajalla on myös auktoriteettiasema oppilaisiinsa nähden. Tirrin (2002) mukaan tämä opettajan ja oppilaan suhteen epäsymmetrisyys vaikuttaa kaikkeen interaktioon opetuksessa. Oppilaat omaksuvat opettajan edustamaa moraalia opettajan periaatteiden ja toiminnan kautta, vaikka usein moraalin opetus rinnastetaan esimerkiksi katsomusaineisiin. Tämän vuoksi opettajien on tärkeää tiedostaa ja ottaa huomioon tiedostamaton moraalin ulottuvuus omassa ammatissaan. (Tirri 2002, 205-206.)

Opetussuunnitelman perusteet (2014, 34) asettavat opettajan vastuuksi luokan toiminnan, oppimisen sekä hyvinvoinnin. Opettaja voi olla, varsinkin pienelle oppilaalle, erittäin tärkeä henkilö, jota lapsi näkee jopa toista vanhempaansa enemmän. Opettaja antaa oppilailleen normaalin aikuisen mallin, jonka toimintatapoja oppilaat saattavat alkaa jäljittelemään. (Nevalainen & Nieminen 2010, 69.)