Vihervarpunen talvehtii Etelä- ja Keski-Euroopassa, mutta leutoina talvina lintuja voi jäädä Suomeen. Vihervarpusen väritys on on melkein samanlainen kuin viherpeipolla, mutta vihervarpunen on pienempi ja sillä on voimakas pitkittäinen viirutus.

Vihervarpunen on yleistynyt sotien jälkeen ja levinnyt pohjoiseen, lähes Tunturi-Lappiin saakka. Eteläisessä Suomessa sitä on ollut jo parikymmentä vuotta. Laji viihtyy seka- ja havumetsissä, varsinkin vanhoissa kuusimetsissä.

Vihervarpunen syö keväällä kuusen ja männyn siemeniä, syksyllä leppien ja koivujen siemeniä. Kesäisin sille kelpaa myös hyönteiset. Lintulaudan antimista tekee kauppansa erityisesti pieneksi murskatut maapähkinät ja siemenet.

Pari voi pitää kitinää, joka kuulijasta riippuen muistuttaa ruostunutta polkupyörän ketjua tai varpusparvea. Kutsuääni on nouseva tai laskeva vihellys, kuten "tsvyi" tai "tsyy-i, tsyy-i". Vihervarpunen on myös taitava matkija.

(Lähde: suomenluonto.fi)