INTERTEKSTUAALISUUS ILMIÖNÄ ja TOISEN TEKSTIN KÄYTTÄMINEN OMASSA TEKSTISSÄ
Tekstit eivät synny tyhjiöön, vaan rakentuvat konventioiden ja traditioiden varaan. Silloin, kun lukijalle tulee lukemastaan vahvasti mieleen jokin toinen teksti (muistakaa laaja tekstin määritelmä) ilmiötä kutsutaan intertekstuaalisuudeksi. Käsite korostuu etenkin reseptiota eli tekstin vastaanottamista tutkittaessa. Olennaista on, miten merkitykset syntyvät lukijalle.

Lähdeviittauksia ei kutsuta intertekstuaalisuudeksi, sillä silloin tekstin kirjoittaja nostaa toisen tekstin tarkasteltavaksi omassa tekstissään viittaamalla siihen hyvin näkyvästi. Lähdeviittausten tapa pitää aina selvittää, sillä lähteisiin viitataan tutkielmissa esimerkiksi eri tieteen aloilla teknisesti hieman eri tavoin: joskus käytössä ovat alaviitteet, joskus sulkuihin pantavat lähdeviitteet, joiden avulla lähteistä voidaan tutustua asiaan tarkemmin tai tarkistaa, että asia on ymmärretty oikein. Myös esseissä, joissa hyödynnetään tai analysoidaan jotain valmista tekstiä, tehdään viittauksia pohjatekstiin. Esseessä lähdeviittauksia ei tehdä samalla tavalla kuin tutkielissa, vaan riittää, että mainitsee jossain kohtaa esseetä pohjatekstin tekstilajin, krjoittajan, otsikon (kirjallisuustekstissä nimen), julkaisukanavan ja -ajan.

Intertekstuaalisia viitteitä analysoitaessa tekstiä, johon viite osuu, kutsutaan subtekstiksi. Viite on olennainen, jos subtekstin tunteminen tuo vastaanotettavaan tekstiin (kirjoitukseen, kuvaan) lisämerkityksiä tai sävyjä.

INTERTEKSTUAALISUUDEN KÄSITTEITÄ
Intertekstuaalisuus 'tekstienvälisyys, se miten teksti viittaa toiseen tekstiin'
Intertekstuaalinen viite 'elementti tekstissä tai kuvassa, joka tuo lukijan mieleen toisen tekstin' (yläkäsite)
alluusio 'hienovarainen intertekstuaalinen viite, jossa ei mainita subtekstiä tai käytetä suoraa sitaattia, joka oletetaan kaikkien tunnistavan vaan jonka lukija voi havaita vain, jos tuntee subtekstin ja havaitsee yhtäläisyyden'

MUITA MERKITYKSEN RAKENTUMISEEN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ (liittyvät usein intertekstuaalisuuteen)
ekspilisiittinen merkitys 'suoraan ilmaistu merkitys'
implisiittinen merkitys 'epäsuorasti, tulkinnan pohjalta syntyvä merkitys'

konnotaatio 'mielleyhtymä, joka syntyy jostakin; merkitys, joka syntyy mielleyhtymän kautta'
denotaatio 'kirjaimellinen merkitys'

implikoida 'väittää peitetysti jotain muutakin kuin mitä sanoo suoraan / sisältää ajatuksen jostakin, mitä ei sanota suoraan' ("Lyseoon haki jälleen eniten yhdeksäsluokkalaisia", lause implikoi, että niin on ollut aiemminkin. "Sinulla ei tietenkään ole tehtävä tehtynä", väite impilikoi, että puhuteltava on usein jättänyt tehtävät tekemättä tai on osoittanut suhtautuvansa välinpitämättömästi opiskeluun. Sitä ei sanota, mutta sen jokainen tulkitsee lauseesta.

presuppositio 'esioletus' ("Joko olet lakannut hakkaamasta vaimoasi", lause presupponoi, että henkilö on hakannut vaimoaan, vastasipa hän kyllä tai ei.)