Hoidon yleiset tavoitteet:

• Mahdollisimman hyvä ja normaalin pituinen elämä, lisäsairauksien välttäminen sekä sujuva arki ilman kohtuuttomia rajoituksia.
• Oireettomuus ja mahdollisimman normaalin verenglukoositason ylläpitäminen 
• Glukoositasapaino:
  • Yleinen HbA_1c-tavoite on alle 53 mmol/mol (7,0 %) lääke- tai insuliinihoidon aikana.
  • Paastoarvo omamittauksissa pääsääntöisesti alle 7 mmol/l.
  • Aterianjälkeinen (2 tuntia) glukoosipitoisuus omamittauksissa pääsääntöisesti alle 8–10 mmol/l.

Tyypin 2 diabeetikon hoidon perustana ovat:

Ruokavalio
Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin muullekin väestölle.
Suositeltava ruokavalio sisältää:

• runsaasti kasviksia (juureksia, vihanneksia, palkokasveja, marjoja, hedelmiä) ja täysjyväviljaa
• vähän ravitsemuksellisesti vähäarvoisia, sokeria ja valkoista viljaa sisältäviä, ruokia ja juomia
• niukasti kovaa rasvaa (tyydyttynyttä ja transrasvaa) ja kohtuullisesti pehmeää rasvaa
• vähän suolaa
• enintään kohtuullisesti alkoholia

Laihduttaminen
Melkein kaikilla tyypin 2 diabetesta sairastavilla sairaus johtuu ylipainosta, erityisesti vyötärölihavuudesta.

Liikunta
Diabeetikolle sopivat samat yleiset liikuntasuositukset kuin muillekin 

• Tavoitteena arkiaktiivisuuden lisääminen ja liikkumattomuuden vähentäminen.
• Istuminen tulisi keskeyttää puolen tunnin välein kevyellä muutaman minuutin liikunnalla.
• Suuria lihasryhmiä kuormittavaa kestävyysliikuntaa (esim. kävely, pyöräily, uinti, tanssi) suositellaan vähintään 10 minuuttia kerrallaan sekä yhteensä vähintään 2,5 tuntia viikossa vähintään kolmelle päivälle jaettuna. Peräkkäisiä liikunnattomia päiviä tulisi olla kerrallaan korkeintaan kaksi.
• Myös HIIT (high-intensity interval training) sopii useimmille diabeetikoille.
• Lihaskuntoliikuntaa suositellaan 2–3 päivänä viikossa.
• Tasapainoa ja notkeutta kehittävää liikuntaa suositellaan etenkin pitkään sairastaneille ja ikääntyneille diabeetikoille.

Lääkehoito
Lääkitys aloitetaan yleensä, kun HbA1c (pitkä sokeri) on ruokavaliosta ja liikunnasta huolimatta noin 50 mmol/mol. Ylipainoisella potilaalla hoito aloitetaan metformiinilla. Jos sen teho ei yksin riitä, siihen voidaan yleensä yhdistää tilanteen mukaan muita lääkkeitä. Lääkevaihtoehtoja on useita.

DPP-4:n estäjiä eli gliptiinejä voidaan käyttää, jos metformiini ei sovi. Niiden teho on melko rajallinen.

Tehokkaampia ovat ns. SGLT2:n estäjät, jotka lisäävät sokerin siirtymistä virtsaan ja laskevat koholla olevaa veren glukoosipitoisuutta.

Pistoksina annosteltavat, suolistohormoneihin vaikuttavat ns. GLP-1-analogit ovat kenties tehokkaimmin verensokeria alentavia tyypin 2 diabeteksen lääkkeitä. Lisäksi ne tavallisesti alentavat painoa, mikä on hyödyllistä diabeteksen hoidossa.

Jos suun kautta nautittavilla lääkkeillä ei saada toivottua tulosta, hoitoon lisätään nykyään tavallisesti GLP-1-analogipistos tai insuliini.

Seuranta
Seurantakäynnit sovitaan yksilöllisesti siten, että otetaan huomioon muun muassa diabeteksen kesto, hoitotapa ja diabeetikon ikä ja muut sairaudet.

Kokonaisvaltainen hoito ehkäisee lisäsairauksia ja hoitaa jo mahdollisesti olemassa olevia lisäsairauksia.