Myytit ja sadut
Myytti eli jumalaistaru on jumalia, yliluonnollisia olentoja, kaikkeuden syntyä tai muuta vastaavaa aihetta käsittelevä kertomus. Myös suuresti ihailtuja, tarunomaisia henkilöitä kutsutaan joskus myyteiksi tai myyttisiksi. Myytti kuuluu yleensä kiinteästi johonkin laajempaan mytologiaan eli jumaltarustoon. Arkikielessä myytillä tarkoitetaan tarunomaista asiaa,kuvitelmaa, uskomusta, harhakäsitystä tai jotakin vailla järkiperusteita olevaa asiaa. Myytti on muodoltaan dramatisoitu kertomus. Myytit kuvaavat joitakin tapahtumia symbolisessamuodossa, eivätkä myyteissä esiintyvät tapahtumat tai hahmot perustu tositapahtumiin. Linkit:wikipedia.org
Tyypillisiä myyttien aiheita ovat erilaiset syntytarinat (maailmankaikkeus, jumalat, eläimet, ihmiset), luonnonilmiöt ja luonnossa tapahtuvat muutokset (esim. vuodenajat, tulvat, kuten vedenpaisumus, myrskyt, auringonpimennykset), luonnossa esiintyvät kohteet (esim. puut, joet, lähteet ja vuoret), muodonmuutokset(esim. ihmisen muuttuminen eläimeksi, kasviksi tai lähteeksi), erilaiset historialliset tapahtumat, sankarit, suvut ja kansat, sosiaaliset instituutiot ja taidot (esim. oikeuslaitos, sotataito, tuli), hirviöt ja demonit sekä kuolemanjälkeinen elämä ja kuolleiden asuinsijat. Linkit:wikipedia.org
Sadut ja tarinat ovat melko lyhyitä ja juoneltaan selkeitä, mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne. Joitakin yleisiä satujen teemoja ovat lähteminen, matka, päähenkilössä tapahtuva muutos ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan. Saduissa on usein tarunomaisia hahmoja, kuten keijuja, peikkoja, haltijoita,lohikäärmeitä tai jättiläisiä. Linkit:wikipedia.org
Suurin osa kuuluisista saduista perustuu ikivanhaan, kansainväliseen perinteeseen. Vanhimmat sadut ovat yli 4 000 vuoden ikäisiä. Sadun ja myyttisen kertomuksen eli tarun erona pidetään sitä, että satuihin ei oikeasti uskottu, kun taas myyttisiin kertomuksiin uskottiin ainakin vertauskuvallisesti. Esimerkiksi Kalevalantaustalla olevat kansanperinteelliset kertomukset eivät ole satuja, koska niitä on pidetty tosina tavalla tai toisella. Kansansadut perustuvat suulliseen kansanperinteeseen. Kansansadut ovat tyyliltään melko yksinkertaisia, ja ne sisältävät runsaasti toistoa. Tarinat ovat usein kaavamaisia ja opettavaisia. Samat satuaiheet esiintyvät paikallisina muunnoksina eri maissa. Kansansatujen systemaattinen kerääminen ja tutkimus saivat alkunsa 1800-luvulla, kun saksalaiset Jacob ja Wilhelm Grimmjulkaisivat kansansatujen kokoelmansa. Saduissa voidaan erotella useita lajityyppejä. Näitä ovat muun muassa eläinsadut, ihmesadut ja pilasadut. Linkit: wikipedia.org
Tyypillisiä myyttien aiheita ovat erilaiset syntytarinat (maailmankaikkeus, jumalat, eläimet, ihmiset), luonnonilmiöt ja luonnossa tapahtuvat muutokset (esim. vuodenajat, tulvat, kuten vedenpaisumus, myrskyt, auringonpimennykset), luonnossa esiintyvät kohteet (esim. puut, joet, lähteet ja vuoret), muodonmuutokset(esim. ihmisen muuttuminen eläimeksi, kasviksi tai lähteeksi), erilaiset historialliset tapahtumat, sankarit, suvut ja kansat, sosiaaliset instituutiot ja taidot (esim. oikeuslaitos, sotataito, tuli), hirviöt ja demonit sekä kuolemanjälkeinen elämä ja kuolleiden asuinsijat. Linkit:wikipedia.org
Sadut ja tarinat ovat melko lyhyitä ja juoneltaan selkeitä, mielikuvituksellisia tarinoita, jotka kuvaavat ihmisten elämään ja erityisesti kasvamiseen ja kehittymiseen liittyviä vaikeuksia. Tapahtumien tarkkaa aikaa ja paikkaa ei yleensä kerrota tarkasti, vaan tärkeintä on päähenkilöiden elämäntilanne. Joitakin yleisiä satujen teemoja ovat lähteminen, matka, päähenkilössä tapahtuva muutos ja heikomman taistelu vahvempaa vastaan. Saduissa on usein tarunomaisia hahmoja, kuten keijuja, peikkoja, haltijoita,lohikäärmeitä tai jättiläisiä. Linkit:wikipedia.org
Suurin osa kuuluisista saduista perustuu ikivanhaan, kansainväliseen perinteeseen. Vanhimmat sadut ovat yli 4 000 vuoden ikäisiä. Sadun ja myyttisen kertomuksen eli tarun erona pidetään sitä, että satuihin ei oikeasti uskottu, kun taas myyttisiin kertomuksiin uskottiin ainakin vertauskuvallisesti. Esimerkiksi Kalevalantaustalla olevat kansanperinteelliset kertomukset eivät ole satuja, koska niitä on pidetty tosina tavalla tai toisella. Kansansadut perustuvat suulliseen kansanperinteeseen. Kansansadut ovat tyyliltään melko yksinkertaisia, ja ne sisältävät runsaasti toistoa. Tarinat ovat usein kaavamaisia ja opettavaisia. Samat satuaiheet esiintyvät paikallisina muunnoksina eri maissa. Kansansatujen systemaattinen kerääminen ja tutkimus saivat alkunsa 1800-luvulla, kun saksalaiset Jacob ja Wilhelm Grimmjulkaisivat kansansatujen kokoelmansa. Saduissa voidaan erotella useita lajityyppejä. Näitä ovat muun muassa eläinsadut, ihmesadut ja pilasadut. Linkit: wikipedia.org