Keisari Augustuksen julistamaan rauhan aika sitoi sen vuosisadan loppuun.
 Sen jälkeen alkoi 100 vuotta kestänyt ajan jakso jossa toinen toistaan etäpätevömpiä hallitsijoita hallitsi pieniä aikavälejä.
Je halusivat tulla syrjäutetyksi

Jatkuvat sisäiset taistelut ajoivat valtakunnan kaaokseen eikä valtakunta entiseen loistoonsa.

Legioonien rooli muuttui vuosisatojen varrella. Tuottoisien valloituksen sijaan legioonat pyrkivä toteuttamaan omien keisareidensa tavoitteita.
 Se johti siihen että Roomaan ei tullut omaisuutta ei orjia valloitetuilta alueilta.

300 luvulla tilanne rauhoittui ja roomalaisten sisäiset kiistat väheni.

Valtakunta jaettiin kahteen eri osaan, länsi ja itä Roomaan. Kummallakin valtakunnalla oli omat keisarit.

Ei syntyperäiset roomalaiset muodostivat armeijaan pää joukot.
 Sotilaita tarkoittava sanakin muuttui barbarus barbaareiksi.
 He toivat armeijaan omat kulttuurinsa.

Legioonien päätehtävät muuttui ajan myötä.
 Heidän tehtävät siirtyi rajavartioon ja paikallisten kapinoijjien tuhoon.
He rakensivat rajamuureja.

Itä ja länsi Roomassa keisareilla oli omat henkivartija kaarti joka koostui eliitti sotilaista.

Armeijaan varusteet muuttuivat levyistä rakennetut rintapanssari vaihdettiin rengas ja suomu panssareihin.
Lyhyt miekka vaihdettiin raskaan keihään ja pidempään sphatman miekkaan.
 
Sotajoukkoihin tuli uutena raskas ratsuväki jossa hevonen ja ratsastaja kummatkin oli suojattu suomu tai rengaspanssareilla.
Ratsastajalla oli käsissään peitsi.
 Ratsuväen tehtävä oli harjoittaa vastustajan linja