Yhteyttäminen LÄHTEET: Yllin kirja ja wikipedia
 Kun yhteytys tapahtuu valon energia muuttuu kemialliseksi energiaksi eläimet voivat käyttää sitä ravintona. Ihmiset sekä eläimet hyötyvät yhteyttämisessä, koska he elävät kasvien tuottaman ravinnon varassa. Yhteyttämisessä syntyy happea ja sokeria, mutta vain vihreät
kasvit ja levät yhteyttävät, koska yhteyttämiseen tarvitaan lehtivihreää jota kutsutaan nimellä klorofylli. Klorofylliä on kasvin vihreissä osissa ja
sitä ei muodustu jos kasvit kasvavat pimeässä. Auringon säteilyenergian avulla vesi ja hiilidioksidi muuttuvat hapeksi ja sokeriksi.

 Kasvi ottaa vedestä yhteyttämiseen tarvitsemansa vedyn ja vapauttaa happea ilmaan.
 Hiilen kasvi ottaa ilman hiilidioksidista ja hiilidioksidi menee sokeriksi valoreaktion tuotteiden avulla (pimeäreaktiossa).
Hengitys vapauttaa myös energiaa. Aineenvaihdunnassa sokerista syntyy kasvien muita ravintoaineita ja energiaa.

Kasvin kasvupaikkana maaperä voi olla multaa, hiekkaa, savea, soraa ja esim turvetta. Eri kasveille sopivat tietyt maaperät esim auringonkukan
hyvänä maaperänä toimii runsasmultainen ja ravinteikas maaperä. Maaperillä erilaisia ominaisuuksia. Maaperän ominaisuuksia ovat happamuus, ilmavuus,
kyky sitoa kosteutta sekä ravinnepitoisuus. Maaperän ravinteet ovat aineita joista kasvit saavat niiden juurillaan maasta veden mukana.
Kasvit tarvitsevat ravinteita kasvamiseen. Myös kasvin valon saannilla on merkitystä, nimittäin kasvin kasvu voi jopa riippua niiden saamasta
auringon valoenergian määrästä. Kasvit tarvitsevat lämpöä ja vettä, koska jotkut kasveista ei esim selviä ilman vettä tai lämpöä. Esim suomessa ei voi kasvaa banaaneja, koska lämpötila ei pysy yli +20 asteen, kuten talvisin se menee reippaasti miinuksen puolelle.
 
Kasvupaikkatekijät vaikuttavat kasvien menestymiseen tietyissä paikoissa. Niitä on valo, lämpö, vesi, ravinteet ja happamuus.
Kasvin lisääntymiseen tarvittavat osat emit ja heteet ovat kukassa joka on kasvissa.
Suvullinen lisääntyminen tarkoittaa, että kasvissa kehittyy siemeniä. Siitä uusi kasvi saa alkunsa. Sukusoluja tarvitaan sekä kasvien että eläinten lisääntymisessä. Siitepölyhiukkaset valmistuvat heteissä ne vastaavat esim eläinten siittiöitä. Pölytys tapahtuu kun siitepölyhiukkasia menee hyönteisten tai tuulen mukana heteistä saman kasvilajin emiin, jonka sisällä kasvin munasolu on. Tätä tapahtumaa kutsustaan nimellä pölytys.
Siitepöly ja munasolu yhdistyvät emin sisällä silloin tätä kutsutaan nimellä hedelmöitys. Kun hedelmöitys on tapahtunut emin sisällä alkaa kasvamaan siemen ja siemenestä kasvaa uusi kasvi. Se tapahtuu kun siemen putoaa maahan ja se saa riittävästi vettä ja lämpöä niin se alkaa itämään.
Itäminen tarkoittaa kun siemenen sisältä alkaa kasvamaan itu ja siitä kehittyy juuri, varsi ja lehdet. Kun lehdet nousevat maan pinnalle mullan alta ne saavat auringon valoa. Silloin se ei enään tarvitse vararavintoa. Vararavinto on siemenen sisällä olevaa ravintoa jota siemen käyttää vielä kunnes lehdet nousevat mullan alta ja saavat auringon valoa.

Suvuttomaan lisääntymiseen ei tarvitse kukkia, koska osat kasveista voivat lisääntyä suvuttomasti. Suvuton lisääntyminen tarkoittaa sitä, että
kasvi voi lisääntyä jostain muusta kasvinosasta kuin siemenestä.
Esimerkiksi sipulit voivat lisääntyä suvuttomasti ja peruna lisääntyy mukuloiden avulla. Eli kasvien lisääntymisen vaiheita ovat PÖLYTYS, HEDELMÖITYS,
SIEMENEN KEHITTYMINEN SEKÄ SEN ITÄMINEN.