Olipa kerran Anna ja Mikko, he olivat sisaruksia.  Oli pääsiäinen ja lumet olivat sulaneet. Sisarukset olivat jo virponeet ja etsineet pääsiäismunia, ja saaneet niitä paljon. Ja heillä oli myös koira, joka oli puettu pupuasuun.  Koiralla oli pupunkorvat. Koira tykkäsi asusta ja kaikilla oli ollut hauskaa. Kello oli jo  seitsemän minuuttia yli kuusi. Annan ja Mikon vanhemmat kehottivat heitä menemään ulos, sillä he olivat olleet vain sisällä ja syöneet suklaata. He alkoivat pukemaan ulkovaatteita ja tovin päästä he olivat valmiita. Anna ja Mikko menivät viereiseen metsään. Jossa näkivät kummallisen puun. Se oli todella leveä  ja se näytti siltä kuin siinä olisi salainen ovi. Anna ja Mikko päättivät  kokeilla oliko siinä oikeasti ovi. Ovi avautui. Ja oli todella pimeää. Sitten Mikko kysyi: onko täällä ketään? Ei kuulut pihahdustakaan, joten Anna ja Mikko päättivät mennä sisään. He tutkiskelivat paikkoja  kunnes ovesta kuului ääni. Anna ja Mikko juoksivat omituisen näköisen sängyn alle. Kohta sisään kävelee vanha nainen joka laittaa valot ja kävelee padan luokse. Ja heitti sinne yrttejä ja sanoi jonku loitsun. Hanna ja Mikko katui sitä että tuli tutkimaan juuri tätä puuta. Nainen lähti ulos talosta. Juuri silloin Anna ja Mikko huokaisivat syvään ja nousiva ylös. Nainen oli kuullut sen, siksi hän käveli takaisin sisäälle ja näki kaverukset. Anna ja Mikko kauhistuivat ja noita katsoi heitä ihmeissään. Yhtäkkiä Mikko otti Annan kädestä kiinni ja kiisi naisen ohi. Ulkona hän katsoi taaksensa, mutta puussa ei näkynyt enää mitään. He kuulivat noidan naurua ja näki varjon kuun edessä. Kotona Anna tajusi, että nainen oli noita.