22.9.1 Kalat: Luukalat ja rustokalat
Kalat ovat selkärankaisia, vedessä eläviä ja kiduksilla hengittäviä eläimiä.
Kalojen sydän on kaksilokeroinen (yksi kammio ja eteinen) eli niiden verenkiertojärjestelmä on sydämen rakenteen perusteella yksinkertainen. Sydämeen tulee ja siitä lähtee hiilidioksidipitoista verta. Kalat hengittävät kiduksilla.
Kalat ovat monimuotoinen ryhmä. Osa kaloista on petoja, toiset taas kasvin- tai planktonsyöjiä. Jotkut elävät merissä, toiset järvissä ja joissa. Kalat jaetaan muun muassa tukirangan rakenteen perusteella luu- ja rustokaloihin. Luukalat voidaan jakaa puolestaan keuhkokaloihin, varsieväisiin, viuhkaeväisiin ja lapaeväisiin. Suurin osa nykyisistä kalalajeista kuuluu luukaloihin kuuluviin viuhkaeväisiin.

Kalojen sydän on kaksilokeroinen (yksi kammio ja eteinen) eli niiden verenkiertojärjestelmä on sydämen rakenteen perusteella yksinkertainen. Sydämeen tulee ja siitä lähtee hiilidioksidipitoista verta. Kalat hengittävät kiduksilla.
Kalat ovat monimuotoinen ryhmä. Osa kaloista on petoja, toiset taas kasvin- tai planktonsyöjiä. Jotkut elävät merissä, toiset järvissä ja joissa. Kalat jaetaan muun muassa tukirangan rakenteen perusteella luu- ja rustokaloihin. Luukalat voidaan jakaa puolestaan keuhkokaloihin, varsieväisiin, viuhkaeväisiin ja lapaeväisiin. Suurin osa nykyisistä kalalajeista kuuluu luukaloihin kuuluviin viuhkaeväisiin.

Kalan rakenteita. Kala on naaras, koska sillä on mätipussi.
Luukalojen selkäranka on luinen ja niiden ulkopinta on usein suomuinen. Luukaloilla on uimarakko, jonka avulla ne säätelevät uimasyvyyttä. Kalat lisääntyvät suvullisesti. Luukaloilla tapahtuu ulkoinen hedelmöitys, jossa naaraan munasolut (mäti) ja koiraan siittiösolut (maiti) yhdistyvät vedessä. Koska luukalojen hedelmöittyneiden munasolujen ja poikasten kuolleisuus on suurta, on niiden tuotettava suuri määrä munasoluja.
Rustokaloihin kuuluvat hait ja rauskut. Rustokalojen tukiranka on rustoa, ja niiden hammassuomut poikkeavat luukalojen suomuista. Rustokaloilta puuttuu uimarakko. Rustokaloilla on sisäinen hedelmöitys, ja ne synnyttävät eläviä poikasia tai munivat munia.
Luukalojen selkäranka on luinen ja niiden ulkopinta on usein suomuinen. Luukaloilla on uimarakko, jonka avulla ne säätelevät uimasyvyyttä. Kalat lisääntyvät suvullisesti. Luukaloilla tapahtuu ulkoinen hedelmöitys, jossa naaraan munasolut (mäti) ja koiraan siittiösolut (maiti) yhdistyvät vedessä. Koska luukalojen hedelmöittyneiden munasolujen ja poikasten kuolleisuus on suurta, on niiden tuotettava suuri määrä munasoluja.
Rustokaloihin kuuluvat hait ja rauskut. Rustokalojen tukiranka on rustoa, ja niiden hammassuomut poikkeavat luukalojen suomuista. Rustokaloilta puuttuu uimarakko. Rustokaloilla on sisäinen hedelmöitys, ja ne synnyttävät eläviä poikasia tai munivat munia.
Rustokaloihin kuuluva hai kuvattuna Berliinin akvaariossa.
Kampelat ovat pohjaelämään sopeutuneita luukaloja. Ne ovat sivuttain litistyneitä kaloja, eli ne uivat toisella kyljellään.
Kampelat ovat pohjaelämään sopeutuneita luukaloja. Ne ovat sivuttain litistyneitä kaloja, eli ne uivat toisella kyljellään.