Diabetes on ryhmä aineenvaihduntasairauksia, joita yhdistää häiriö haiman insuliinintuotannossa ja pitkäaikaisesti kohonnut verensokeri (veriplasman glukoosipitoisuus). Diabetesta tunnetaan useita eri tyyppejä. Päätyypit ovat tyypin 1 diabetes, tyypin 2 diabetes ja raskausdiabetes. Tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen rajat eivät aikuisella aina ole selkeät; joillakin henkilöillä todetaan molempien tyyppien piirteitä. Verikokeilla voidaan selvitellä diabeteksen tyyppiä (ks. «Diabeteksen tutkimuksia»1).

Diabetekseen voi liittyä äkillisiä tai pitkäaikaisia komplikaatioita eli lisäsairauksia. Äkillisiä komplikaatioita ovat liian matala verensokeri (hypoglykemia; ks. «Alhainen verensokeri (hypoglykemia) diabetesta sairastavalla»2) ja liian korkea verensokeri (hyperglykemia) sekä happomyrkytys eli ketoasidoosi. Pitkäaikaisia komplikaatioita ovat diabeettinen silmäsairaus (retinopatia), hermosairaus (neuropatia) ja munuaissairaus (nefropatia). Diabetes myös lisää vaaraa sairastua valtimosairauksiin (sydänveritulppa, aivoverenkiertohäiriöt, jalkojen verenkiertohäiriöt) kaksin-nelinkertaiseksi.

Diabeteksen yleisyys

Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan yhteensä noin 500 000 diabetesta sairastavaa. Heistä ylivoimainen enemmistö (75–80 %) sairastaa tyypin 2 diabetesta. Seuraavaksi eniten on tyypin 1 diabetesta sairastavia, noin 50 000. Muita diabetestyyppejä on vähemmän. Kelan tilastojen mukaan vuonna 2016 diabeteslääkkeitä osti 368 861 henkilöä, ja diabeteslääkityksen erityiskorvattavuus oli 326 354 henkilöllä. Näistä 6 840 henkilöä oli alle 20-vuotiaita ja 187 885 henkilöä 65-vuotiaita tai vanhempia.

Tyypin 1 diabetes todetaan Suomessa vuosittain kuudella henkilöllä 10 000:sta alle 15-vuotiaasta. Sen ilmaantuvuus on kasvanut jatkuvasti viime vuosikymmenelle asti, minkä jälkeen se on vakiintunut tasolle, joka on korkein maailmassa. Käytännössä hieman yli 600 alle 20-vuotiasta henkilöä sairastuu vuosittain, mikä vastaa noin puolta kaikista tyypin 1 diabetekseen sairastuvista.

Diabeteksen toteaminen

Diabetes voidaan todeta selkeiden oireiden (väsymys, laihtuminen, virtsanerityksen lisääntyminen, jano ja elimistön kuivuminen) ja korkean verensokerin (yli 11 mmol/l [millimoolia litrassa]) perusteella. Vähäoireisella henkilöllä diagnoosiin tarvitaan laboratoriossa toistuvasti mitattu kohonnut verensokerin arvo ja/tai kohonnut sokerihemoglobiini (veren punasolujen ”sokeroituminen”; HbA_1c-koe). Tarvittaessa voidaan käyttää myös sokerirasituskoetta (ks. «Glukoosikoe, oraalinen, lyhyt, eli ”sokerirasituskoe” (Pt-Gluk-R)»3). Tällöin mitataan ensin paastoverensokeri. Sitten henkilö juo 75 g glukoosia sisältävän nesteen ja verensokeri mitataan uudelleen kahden tunnin kuluttua.

Normaalin verensokerin yläraja aamulla, yön yli jatkuneen paaston eli vähintään 8 tunnin syömättömyyden jälkeen, on 6,0 mmol/l (millimoolia litrassa). Jos verensokeri on 6,1–6,9 mmol/l, kyseessä on kohonnut paastosokeri. Diabeteksen alarajana on verensokeriarvo 7,0 mmol/l.

Syömisen jälkeen verensokeri nousee yleensä noin 2 mmol/l. Normaalina pidetään verensokeriarvoa alle 7,8 mmol/l kahden tunnin kuluttua syömisestä tai sokerirasituskokeessa. Jos verensokeri on tällöin välillä 7,8–11,0 mmol/l, kyseessä on heikentynyt sokerinsieto. Diabeteksen alarajana on verensokeriarvo 11,1 mmol/l.

Kohonnut paastosokeri ja heikentynyt sokerinsieto merkitsevät, että sokerin aineenvaihdunta on häiriintynyt. Tällainen tila on nimeltään esidiabetes, koska häiriö ilman ehkäiseviä toimenpiteitä etenee ja muuttuu vuosien kuluessa "oikeaksi" diabetekseksi (ks. «Esidiabetes»4).

Sokerihemoglobiini (B-HbA_1c:n määritys verestä; ks. «Hemoglobiini HbA1c (B-HbA1c)»5) kuvastaa keskimääräistä verensokeriarvoa edeltävien 2–8 viikon aikana. Mitä korkeampi verensokeri on, sitä enemmän sitä ajan kuluessa kiinnittyy veressä kiertävien punasolujen hemoglobiini-valkuaiseen. Normaali arvo on alle 42 mmol/mol (millimoolia moolissa), aiemmin käytössä olleilla prosenttiarvoilla ilmaistuna alle 6 %. Diabeteksen alarajana on HbA_1c-arvo 48 mmol/mol (6,5 %). Välialueelle 42–48 mmol/mol (6,0–6,5 %) sijoittuva arvo vastaa esidiabetesta.

Eri diabetestyypit

Tyypin 1 diabetes johtuu haiman insuliinia tuottavissa saarekkeissa sijaitsevien beetasolujen autoimmuunitulehduksesta (ks. «Autoimmuunisairaudet»6). Sen seurauksena solujen toiminta ja niissä tapahtuva insuliinin tuotanto asteittain loppuu. Hoidoksi tarvitaan insuliinin korvaushoitoa. Diabetes yleensä puhkeaa, kun toimintakykyisiä soluja on jäljellä enää noin viidesosa. Itse sairaus eli autoimmuunitulehdus on ollut haimassa jo kuukausia tai vuosia ennen varsinaisen diabeteksen puhkeamista. Diagnoosivaiheessa noin 80 % lla on todettavissa veressä autoimmuunitulehduksen merkkinä GAD-vasta-aineita (ks. «Diabeteksen tutkimuksia»1). Tyypin 1 diabetekseen viittaavat insuliinipuutoksessa esiintyvät ketoaineet veressä ja verikokeella (C-peptidi) todettava insuliinipuutos.

Edelleenkään ei tarkasti tunneta, mikä aiheuttaa kullakin henkilöllä solusaarekkeita tuhoavan autoimmuunitulehduksen. Taustalla on perinnöllinen alttius sekä virusten ja suoliston omien mikrobien yhteisvaikutus. Vain pienellä osalla tyypin 1 diabetekseen sairastuvista on ennestään omassa perheessä diabetesta. Jos sisaruksella on tyypin 1 diabetes, muiden lasten vaara saada sairaus on 6 % (6 sadasta). Jos isällä on diabetes, lapsen riski saada sairaus 20 ikävuoteen mennessä on 8 % (8 sadasta), ja jos äidillä on diabetes, riski on 5 % (5 sadasta).

LADA-diabetes (engl. latent autoimmune diabetes in adults) on myös haiman insuliinia tuottavien beetasolujen autoimmuunitulehdus. Tähän diabetesmuotoon sairastutaan tyypillisimmin 40–60-vuotiaana, ja siinä on piirteitä sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeteksesta. Oman insuliinituotannon ehtyminen ei tapahdu yleensä niin nopeasti kuin klassisessa tyypin 1 diabeteksessa, ja henkilö saattaakin pärjätä pitkään elintapa- ja tablettihoidolla. LADA-diabetesta voidaan pitää hitaasti kehittyvänä tyypin 1 diabeteksena.

Tyypin 2 diabeteksessa esiintyy jo vuosia ennen verensokerin kohoamista insuliinin heikentynyt vaikutus kudoksissa eli insuliiniresistenssi. Insuliiniresistenssin muita piirteitä ovat vyötärölihavuus (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»7), rasvamaksa (ks. «Rasvamaksa»8), kohonnut verenpaine (ks. «Kohonnut verenpaine (verenpainetauti)»9) sekä veren rasva-arvojen (ks. «Triglyseridit (fP-Trigly)»10) kohoaminen ja hyvän HDL-kolesterolin (ks. «HDL-kolesteroli eli "hyvä kolesteroli" (fP-Kol-HDL)»11) alentuminen. Insuliiniresistenssiä nimitetään myös metaboliseksi oireyhtymäksi (ks. «Metabolinen oireyhtymä (MBO)»12).

Insuliiniresistenssi tarkoittaa, että insuliinin säätelemä sokerin (glukoosin) siirtyminen verestä soluihin vaatii tavanomaista enemmän insuliinia. Jotta sokeri siirtyisi soluihin, haima joutuu tuottamaan insuliinia tavallista enemmän ja veren insuliinipitoisuus aluksi kohoaa. Ajan mittaan haiman insuliinia valmistavien beetasolujen toimintakyky ei riitä kattamaan lisääntynyttä tarvetta ja verensokeri nousee. Yleensä ensin todetaan esidiabetes, josta kehittyy diabetes, ellei tehokkaalla elintapahoidolla eli laihtumisella, liikunnalla ja ruokavaliolla saada insuliinin tarvetta vähenemään ja vastaamaan haiman insuliininerityskykyä. Diabeteksen toteamisen jälkeen haiman insuliinia tuottavien beetasolujen toiminta heikkenee edelleen vuosien kuluessa, jolloin jossain vaiheessa hoidoksi tarvitaan yleensä myös insuliinia.

Noin kolmasosalla ihmisistä on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 2 diabetekseen. Pelkkä perinnöllinen alttius johtaa harvoin sairastumiseen, jos henkilö pysyttelee normaalipainoisena ja liikunnallisena. Taipumus muuttuu usein diabetekseksi, jos paino nousee ja etenkin jos kehittyy keskivartalolihavuus (ks. «Vyötärölihavuus (keskivartalolihavuus, omenalihavuus)»7). Keski-ikäisillä ihmisillä, joilla on 15 kiloa tai enemmän ylipainoa, vaara sairastua diabetekseen on ainakin 10–20-kertainen normaalipainoisiin verrattuna. Myös liikunnan vähäisyys lisää tyypin 2 diabeteksen vaaraa. Kaikki tieto on lainattu vikibediastsa https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00011.

lisa tietoa https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Diabetes