Perinteinen opetus: 

- yksilöllinen taito näkyy yksilön kirjallisuushistoriana, kuinka paljon ja innokkaasti on harrastanut kirjallisuutta kotona ja koulussa.

- tekstejä korjataan sen mukaan, mikä on kieliopillisesti oikein. Luovalla sisällöllä ei ole niin väliä, kunhan teksti on oikein kirjoitettu. 

 

Luova kirjoittaminen: 

- osa oppilaista kokee mukavaksi luovat projektit. Luovassa tekemisessä näkyy usein oppilaiden omat mielenkiinnonkohteet. Osa oppilaista taas välttelee luovaa tekemistä, sillä se voi olla myös aika henkilökohtaista. 

- Usein opettaja antaa todella löyhän ohjeistuksen, esimerkiksi "kirjoittakaa tarina". Silloin omalle luovalle ajattelulle jää paljon tilaa. 

Kirjavinkki: Juli-Anna Aerila ja Merja Kauppinen- sytytä lukukipinä- pedagogisia keinoja lukuinnon herättelyyn 

 

Kirjoittaminen prosessina: 

- Kirjoittamisen alaprosessien ohjaaminen on usein jäänyt vähemmälle. Opettaja antaa aiheen ja loppupalautteen, mutta välivaiheissa ohjeistaminen on ollut vähäistä. 

- Myös ryhmätyöskentely kirjoitusprosessissa on ollut vähäistä. 

 

Genrepedagogiikka: 

- Teksteillä ja kirjoituksella on aina myös sosiaalinen ja yhteisöllinen puoli. Kulttuurinen puoli näkyy lasten kirjoituksissa todella vahvasti. 

- Vaikka omassa kouluhistoriassa emme juurikaan tietoisesti ajatelleet kirjallisuuden kulttuurista ja yhteisöllistä puolta, ovat opettajan tehtävänannnot ja omat ajatukset teksteissä olleet vahvasti yhetydessä kulttuuriin ja normeihin. 

- Kirjallisuutta olisi voinut laajentaa myös niin, että kirjoituksa olisi tehty myös muille, ei vain itselle ja opettajalle.