Kun minä synnyin (huom. apuverbi syntyä-verbin kanssa melkein aina was/were)
ketään ei huijattu
poikien täytyi muuttua rumiksi tytöiksi (huom. prep. into)
maassa/ maaperässä (huom. prep. in)
pellolla (huom. prep. in)
sen kieli (huom. omistusmuoto kirjoitetaan ILMAN HEITTOMERKKIÄ; vrt. it’s = it is)
me kaikki asuimme hajallaan ja liian kaukana toisistamme
Olimme aina vartiossa/ varuillamme (huom. prep. on)
Äidilläni oli tapana taivuttaa päätään (huom. apuverbin would sivumerkitys ’oli tapana’)
keskittyä kuuntelemaan (huom. prep. on. Minkä tahansa preposition jälkeen verbi tulee aina ing-muotoon)
paitsi Paula
yhä uudelleen
katsellen alas ikään kuin hän olisi seurannut kivien riviä suoraan kotiin (as if + imperfekti. I- ja He/she/it –persoonissa käy poikkeuksellisesti myös were tässä ilmauksessa)
Paula ei koskaan sanonut sanaakaan siitä, mitä hänelle oli tapahtunut.
