Olipa kerran pienen pieni keiju. Keiju oli pitkällä matkalla etsimässä muita. Hän oli yksin. Mutta hänestä ei tuntunut siltä. Pieni keiju liikkui pimeässä metsässä. Mitä kauemmas kotoa hän lähti sitä valoisempaa tuli. Kun hän oli satojen kilometrien päässä kotoa hän näki mitä kirkkaimman valon. Se tuli kylästä jota hän ei koskaan ollut ennen nähnyt.

Kylä oli värikäs ja valoisa. Se oli ihmeellistä. Yksisarvisia ja pegasuksia menee ympäri kylää. Haltijoita ja muita keijuja myös liikkui kylässä. Se oli Taikakylä. Kaikki haluaa sinne! Hän uskaltautui mennä kylän sisään. Kukaan ei huomannut häntä. Paitsi vartija Örna. Örna on jämäkkä. Keijua pelotti koska Örna tuijotti häntä. 

Koitti toinen päivä Taikakylässä. Keijua siltikään huomattu. Kunnes yksisarvinen kulki ohi levittäen taikapölyä. Sitten kaikki huomasi hänet.
- Hän oli näkymätön! Örna huusi. Pegasus riensi paikalle. Se hirnahti. Ei yhdesti eikä kahdesti vaan kolmesti. Nyt kaikki pegasukset olivat siellä. Ja jos Örna oli siellä oli myös haltijat. Keijuja ei näkynyt.

Örna pitikin hänestä. Kolmas päivä koitti Taikakylässä. Se oli ihmeellinen paikka. 
- Örna! huusi keiju.
- Niin kultaseni? Örna kysyi keijulta.
- Miksi täällä on niin valoisaa ja aidan toisella puolella pimeää? keiju kysyi
Örna ei vastannut. Vaan kysyi:
- Mikä sinun nimesi muuten on?
- Ai minun? Keiju kysyi.
- Niin, Örna vastasi.
- Ei minulla ole nimeä, keiju ihmetteli Örna kysymystä. Häneltä ei koskaan kysytty hänen nimeä.
- Entä jos annan sinulle nimen? Örna kysyi.
- Öö okei, keiju sanoi ihmetellen.
- Sinun nimesi on hmm... Nanor! Örna iloitsi. Nyt keiju eli nimen Nanor kanssa.

Koitti nejäs päivä Taikakylässä. Nanor yhä ihmetteli miksi keijuilla ja haltijoilla on nimet. Nanor ei ollut nähnyt Örnaa koko aamuna. Nanor kuitenkin lähti ulos. Hän halusi lisää ystäviä. Hänellä kyllä oli Pimeydenkylässä monta ystävää mutta sinne meno takaisin kestäisi viikkoja. Hän meinasi ystävystyä yksisarvisen kanssa mutta arveli ettei puhu sen kieltä. Mutta kaikilla oli lemmikkinään yksisarvinen tai pegasus. Hän ei uskaltanut kuitenkaan tutustua yksisarviseen. Vaan katsoi tarkemmin pegasukseen.
- Mitä sinä tuijotat? Sinun pitäisi olla kotona eikä tuijottamassa hevosia. Et tule saamaan hevosta koska olet Pimeydenkylästä! Örna sanoi raivostuen.
- Mut... mutta olen Yläkylästä, Nanor vakuutti.
- Et ole! Örna naurahti.
- OLENPAS! Nanor huusi. Nanor lähti Örnan luo pakkaamaan tavaroitaan. Hän oli lähdössä kotiin. Mutta pegasus nimeltään Toba pysätti hänet kylän aidalle.

Yläkylään oli 4 viikkoa matkaa eikä keijupöly riitä hoitamaan siipiä sinne asti. Pitäisi pysähtyä kuudelle pilvelle. Toba kuitenkin lupasi lentää sinne Nanorin avuksi. Toban ja Nanorin suhde muuttui parissa minuutissa. He olivat parhaat ystävät jo nyt. Toballa kuitenkin oli omistaja nimeltään Fatima. Fatima huomaisi hetkenä minä hyvänsä että Toba on kadonnut. Toba ja Nanor kuitenkin lähtivät Fatiman kotisientä kohti. He olivat menossa sanomaan Fatimalle että Nanor haluaa adoptoida Toban. Fatima ei pitänyt ideasta. Yksi kyllä kävi. Jos Nanor toisi Yläjuomaa, Fatima jopa voisi vaihtaa Toban Yläjuomaan. Yläjuoma on keijujen ja haltijoiden kalleimpaa juomaa. Yläjuomaa saa ylhäisiltä vuorilta. Nanor oli aina varuillaan nimittäin kaikki pyytävät Yläjuomaa, hänellä oli sitä mukana. He tekivät vaihtokaupan. Toba ihmetteli mitä Nanor teki hänen puolestaan.

He lähtivät Yläkylään ja Toba asui nyt Nanorin kanssa. Nanor ja Toba olivat loppu elämänsä yhdessä. Loppu! :)