Kevätpörriäinen

Kevätpörriäisen historiaa tekstinä

Ensimmäinen Helsingin suomenkielisten kansa- ja kansalaiskoululaisten julkaisu, Kevätpörriäinen-lehti, ilmestyi keväällä 1949.

Helsingin opettajayhdistyksen puolesta puhunut Onni Laukama pyysi samassa koulussa, Lapinlahdenkadun kansakoulussa, opettavaa Valle Ojaniemeä ryhtymään lehden toimittamiseen. Valle Ojaniemin suostui ja keksi sitten lehdelle sen nykyisen nimen, Kevätpörriäinen, jota kylläkin kertoman mukaan pidettiin aluksi liian kevytmielisenä Opettajayhdistyksessä. Kansa- ja kansalaiskouluja Helsingissä oli tuolloin noin 35, joissa opintoja suoritti 16 000 oppilasta. Lehden tekoon oppilaat ottivat osaa heti alusta lähtien innokkaasti. Kotiseutuneuvos Valle Ojaniemi toimitti lehteä ansiokkaasti aina vuoteen 1958, jonka jälkeen päätoimittajaksi tuli opettaja Mauri Tuulio vuonna 1959 ja toimi sitten päätoimittajana ansiokkaasti aina vuoteen 1986.

Alusta asti selvää oli, kuten nykyäänkin, että lehden tuotto käytettäisiin oppilaiden hyväksi. Vuosikymmeniä Helsingin kansakoulujen oppilaille jaettiin niin sanottuja Pörristipendejä, kriteereinä ahkeruus ja hyvä toveruus. Tänä päivänä koulut päättävät rahojen käytöstä itsenäisesti, mutta joutuvat yhä antamaan vakuutuksen siitä, että rahat käytetään oppilaiden hyväksi. Suosittelemme esimerkiksi rahojen käyttämistä vaikkapa koululle tulevan teatteriesityksen kustantamiseen. Edellä mainitunlaiseen tarjoiluun kun kouluilla ei näin takan markan päivänä ole omia osoitettuja varoja.

Vuosina 1959-1986 lehden ulkoasussa tapahtui muutoksia. Painotekniikan mahdollistaessa värit tulivat mukaan, viimeistään kaikki kuvat saatiin värillisiksi 1984. Ilmoitukset katosivat lehden talouden vakiinnuttua ja edelleen lehti taitaa lasten lehdistä olla ainoa täysin mainosvapaa ja sellaisena haluamme sen säilyttääkin, jotta lasten tuotoksille olisi mahdollisimman paljon tilaa. Samasta syystä katosivat edellä mainittuina vuosina aikuisten mielipiteet ja kirjoitukset lehdestä.

Jossain vaiheessa Helsingin Opettajayhdistys muuttui Helsingin Opettajien Ammattiyhdistykseksi, joka halusi sitten 90-vulla luopua julkaisuvastuustaan lehden suhteen, koska lehti ei ollut ammattiyhdistysjulkaisu. Tällöin lehden julkaisuvastuun otti kontolleen Helsingin luokanopettajat ry. Mauri Tuulion jälkeen päätoimittajuus oli muutaman vuoden eri henkilöillä kunnes 1989 lehden päätoimittajaksi tuli erityisopettaja Liisa Vasamies, joka toimittaa lehteä nykyäänkin.

Lehden toimittaminen oli alusta asti ja on edelleen hauskaa, antoisaa, mutta varsin kovaa työtä. Nykyisin lehti toimitetaan yhdessä toimikunnan kanssa. Alkuvuosina lehden taitosta vastasi yksin päätoimittaja, nykyisin lehden taitosta vastaavat yhdessä Heikki Oksanen ja Liisa Vasamies. Vaikeinta lehden toimittamisessa on kautta aikojen ollut se, että lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista lehteen mahtuu vain murto-osa. Suosituimmista otsikoista saattaa toimituskunnalle tulla kuutisen sataa kirjoitusta! Kaikki kirjoitukset kuitenkin luetaan ja kuvat katsotaan valintaa tehdessä. Periaatteena on ollut, ettei lasten kirjoituksiin tai kuviin tehdä muutoksia kuin poikkeustapauksissa.

Kouluille annettavissa ohjeissa pyydetään aina myös opettajaa olemaan suorittamatta niin sanottua esikarsintaa, koska julkaisukriteerit ovat vähän toiset kuin esimerkiksi kuka kirjoittaa hyvän aineen. Julkaisukriteerit ovat muun muassa seuraavanlaisia: Jutut tai kuvat eivät saa sisällöllisesti muistuttaisi liikaa toisiaan, eri luokka-asteilla tulee olla eri tuotoksia, jokaisesta osallistuvasta koulusta julkaistaisiin jotakin ja kirjoitettu juttu ei saa olla liian pitkä.

Liisa Vasamies
(päätoimittaja)