Rehevöitymisen syyt

Rehevöityminen on sisävesien ja Itämeren suurin ympäristöongelma. Rehevöityvässä vesistössä kasvien tarvitsemien ravinteiden määrä lisääntyy, jolloin ranta- ja vesikasvillisuus sekä kasviplankton runsastuvat. Samalla eläimistöäkin tulee lisää. Tämä toki lisää alueen luonnon monimuotoisuutta, mutta mitä pidemmälle rehevöityminen etenee, sitä suuremmiksi käyvät sen haitat. Karulle vesistölle tyypilliset lajit häviävät veden samentuessa. Rannat ja matalikot kasvavat umpeen, jolloin kalastus ja muu virkistyskäyttö hankaloituvat. Kalanpyydykset limoittuvat ja niiden saaliiksi tulee yhä enemmän erilaisia särkikaloja. Uimarannoille ilmestyy varoituksia terveydelle haitallisista sinilevistä. Pohjien mutakerrokset paksuuntuvat, jolloin niitä hajottavat bakteerit kuluttavat yhä enemmän happea. Tästä saattaa erityisesti talvella seurata happikato, joka tappaa kaloja ja muita vesieliöitä.

Sisävesien rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita ovat erityisesti typpi ja fosfori. Luonnossa näistä ravinteista on usein puutetta, mikä rajoittaa kasvien kasvua. Jos vesistön valuma-alueelta tulee lisää ravinteita enemmän kuin niitä ehtii vesien mukana poistua, kasvien ja kasviplanktonin kasvu voimistuu.

Suurin osa vesistöjämme rehevöittävistä ravinteista on peräisin maataloudesta. Pelloille levitettävistä lannoitteista ja karjanlannasta huuhtoutuu ravinteita, jotka päätyvät vesistöihin. Mitä enemmän peltoja lannoitetaan ja mitä lähempänä ne sijaitsevat vesistöja, sitä suurempi on rehevöittävä vaikutus.

Vesistöjen rannoilla olevasta asutuksesta tulee myös rehevöittävää kuormitusta. Osa jätevesistä voi päätyä vesistöön. Niissä on wc:stä peräisin olevien ravinteiden lisäksi pesuaineiden fosfaatteja. Tämä näkyy usein mökkirantojen umpeenkasvuna.

Myös ilmasta tulee rehevöittävää laskeumaa. Esimerkiksi teollisuuden ja energiantuotannon kuumista palamisprosesseista ilmaan syntyy typen oksideja, joita tulee sateen mukana maahan ja vesistöihin.

Maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta sekä ilmasta tulevia päästöjä kutsutaan hajakuormitukseksi. Nämä päästöt ovat peräisin useista lähteistä ja ne leviävät laajalle alueelle. Pistekuormitukseksi kutsutaan sellaisia päästöjä, jotka tulevat teollisuuslaitosten tai asutustaajamien jätevesistä. Niiden merkitys voi olla suuri päästölähteiden lähialueille, mutta koko maan sisävesien kannalta hajakuormituksen vaikutus on suurempi.

Kun järvi rehevöityy, ravinteita varastoituu pohjalla olevaan liejuun. Sieltä niitä voi vapautua takaisin veteen, jolloin järvi alkaa lannoittaa itse itseään. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet hapettomiksi. Vesistön pohjalta tapahtuvaa ravinteiden vapautumista kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

Peda.net käyttää vain välttämättömiä evästeitä istunnon ylläpitämiseen ja anonyymiin tekniseen tilastointiin. Peda.net ei koskaan käytä evästeitä markkinointiin tai kerää yksilöityjä tilastoja. Lisää tietoa evästeistä