5. Rehevöityminen

Suomen sisävedet ja Itämeri pilaantuvat herkästi

yht_ymp_sauna_shutterstock_42311767_peda.jpgSisävedet ovat olennainen osa suomalaista luontoa. Maassamme on yli 56 000 yli hehtaarin kokoista järveä, ja pienempiä lampia löytyy jopa yli 300 000. On satoja jokia ja tuhansia puroja. Maamme pinta-alasta lähes 10 % on vesistöjen peitossa. Sisävesien suuri lukumäärä ei kuitenkaan tee niistä kestäviä ympäristön pilaantumista vastaan. Itse asiassa Suomen sisävedet ovat varsin alttiita pilaantumiselle.

Mataluus on tyypillinen piirre maamme järville. Sen vuoksi niiden vesimääräkin on pieni, yhteensä noin 235 km3. Esimerkiksi Laatokassa on yksistään neljä kertaa enemmän vettä kuin kaikissa Suomen järvissä yhteensä. Pienestä vesimäärästä johtuen järvemme ovat alttiita säiden ja sademäärien vaihtelulle sekä ympäristöstä tulevalle kuormitukselle

Sisävedet ja osa Itämerestä on talvella jääkannen peittämiä. Tämäkin lisää vesistöjen  pilaantumisherkkyyttä, sillä ilmassa olevaa happea ei talvella pääse jään läpi veteen. Keväisin taas sulamisvedet tuovat vesistöihin runsaasti maalta peräisin olevaa kuormitusta.

Yksi maamme sisävesille tyypillinen piirre on rikkonaisuus. Sen johdosta rantaviiva on pitkä suhteessa vesistöjen pinta-alaan ja tilavuuteen. Myös tämä lisää rannalta tulevan kuormituksen määrää. Kun asutuskin on keskittynyt rannoille, ei ole ihme, että noin viidennes Suomen sisävesistä on kunnoltaan tyydyttäviä tai sitä heikompia. 

Itämeri on matala sisämeri, jolla on laaja valuma-alue. Tällä valuma-alueella asuu kymmeniä miljoonia ihmisiä, ja alueella on paljon teollisuutta. Itämeren luonto onkin erityisen haavoittuvainen. 


Rehevöitymisen syyt

yht_ymp_jsalomaa_ihminenjaravinteet.pngRehevöityminen on sisävesien ja Itämeren suurin ympäristöongelma. Rehevöityvässä vesistössä kasvien tarvitsemien ravinteiden määrä lisääntyy, jolloin ranta- ja vesikasvillisuus sekä kasviplankton runsastuvat. Samalla eläimistöäkin tulee lisää. Tämä toki lisää alueen luonnon monimuotoisuutta, mutta mitä pidemmälle rehevöityminen etenee, sitä suuremmiksi käyvät sen haitat. Karulle vesistölle tyypilliset lajit häviävät veden samentuessa. Rannat ja matalikot kasvavat umpeen, jolloin kalastus ja muu virkistyskäyttö hankaloituvat. Kalanpyydykset limoittuvat ja niiden saaliiksi tulee yhä enemmän erilaisia särkikaloja. Uimarannoille ilmestyy varoituksia terveydelle haitallisista sinilevistä. Pohjien mutakerrokset paksuuntuvat, jolloin niitä hajottavat bakteerit kuluttavat yhä enemmän happea. Tästä saattaa erityisesti talvella seurata happikato, joka tappaa kaloja ja muita vesieliöitä.

Sisävesien rehevöitymistä aiheuttavia ravinteita ovat erityisesti typpi ja fosfori. Luonnossa näistä ravinteista on usein puutetta, mikä rajoittaa kasvien kasvua. Jos vesistön valuma-alueelta tulee lisää ravinteita enemmän kuin niitä ehtii vesien mukana poistua, kasvien ja kasviplanktonin kasvu voimistuu.

Suurin osa vesistöjämme rehevöittävistä ravinteista on peräisin maataloudesta. Pelloille levitettävistä lannoitteista ja karjanlannasta huuhtoutuu ravinteita, jotka päätyvät vesistöihin. Mitä enemmän peltoja lannoitetaan ja mitä lähempänä ne sijaitsevat vesistöja, sitä suurempi on rehevöittävä vaikutus.

Vesistöjen rannoilla olevasta asutuksesta tulee myös rehevöittävää kuormitusta. Osa jätevesistä voi päätyä vesistöön. Niissä on wc:stä peräisin olevien ravinteiden lisäksi pesuaineiden fosfaatteja. Tämä näkyy usein mökkirantojen umpeenkasvuna.

Myös ilmasta tulee rehevöittävää laskeumaa. Esimerkiksi teollisuuden ja energiantuotannon kuumista palamisprosesseista ilmaan syntyy typen oksideja, joita tulee sateen mukana maahan ja vesistöihin.

Maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta sekä ilmasta tulevia päästöjä kutsutaan hajakuormitukseksi. Nämä päästöt ovat peräisin useista lähteistä ja ne leviävät laajalle alueelle. Pistekuormitukseksi kutsutaan sellaisia päästöjä, jotka tulevat teollisuuslaitosten tai asutustaajamien jätevesistä. Niiden merkitys voi olla suuri päästölähteiden lähialueille, mutta koko maan sisävesien kannalta hajakuormituksen vaikutus on suurempi.

Kun järvi rehevöityy, ravinteita varastoituu pohjalla olevaan liejuun. Sieltä niitä voi vapautua takaisin veteen, jolloin järvi alkaa lannoittaa itse itseään. Tätä tapahtuu erityisesti silloin, kun olosuhteet ovat muuttuneet hapettomiksi. Vesistön pohjalta tapahtuvaa ravinteiden vapautumista kutsutaan sisäiseksi kuormitukseksi.

Rehevöitymisen vaikutukset eliöstöön

Ravinteiden määrän lisääntymisen voi havaita ensimmäisenä rantakasvillisuuden runsastumisena. Rehevöitynyt ranta.JPG Rantavyöhykkeen järviruo'ot, -kortteet ja -kaislat muodostavat laajenevia kasvustoja. Myös samenevaa vettä sietävät kelluslehtiset kasvit, kuten lumme, ulpukka ja uistinvita lisääntyvät. Kasvillisuuteen  voi ilmestyä lajeja, jotka menestyvät ainoastaan rehevissä vesistöissä. Tällaisia ovat esimerkiksi osmankäämi, pinnalla kelluva  pikkulimaska sekä matalan veden pohjassa kasvavat ärviät.

Runsastuva kasvillisuus ja kasvava planktonin määrä hyödyttävät monia selkärangattomia. Kasvillisuuden seassa kuhisee kotiloita, malluaisia, juotikkaita, vesimittareita ja monia muita. Näiden joukossa saattaa myös olla järvisyyhyä aiheuttava mikroskooppisen pieni imumato.

Rehevässä järvessä runsastuvat sellaiset kalat, jotka hyötyvät vesiselkärangattomien lisääntymisestä ja sietävät heikentynyttä happitilannetta. Tällaisia ovat särki, lahna, pasuri ja monet muut särkikalat. Linnuista rehevien järvien menestyjiä ovat esimerkiksi silkkiuikku, nokikana, tavi ja tukkasotka. 

Kun järvi rehevöityy, monet karun järven lajit katoavat. Kasveista esimerkiksi pohjalla kasvava nuottaruoho häviää, kun valoa ei samean veden läpi tule tarpeeksi. Lohikalat häviävät, sillä ne eivät siedä vähähappista vettä. Linnustosta kuikka katoaa, kun se ei enää näe saalistaa kaloja sameassa vedessä.

Rehevöitymisen ehkäisy ja rehevän järven kunnostaminen

Koska maatalous on rehevöittävien ravinteiden lähteistä merkittävin, on sillä keskeinen asema myös rehevöitymisen ehkäisemisessä. Tärkeää on, että peltojen ja vesistöjen väliin jää riittävän laajat suojakaistat, joiden kasvillisuus sitoo vapautuvia ravinteita itseensä. Myös lannoittamisen määrä ja tapa ovat merkityksellisiä. Lannoitteita, mukaan lukien karjanlantaa, ei pidä laittaa peltoon enempää kuin viljelykasvit saavat kulutettua. Lisäksi lannoitteet pitää saada sijoitettua maanpinnan alle, jolloin ne eivät huuhtoudu niin helposti. Tämä onnistuu nykyaikaisten kylvölannoittimien ja lietteen levitykseen käytettävien multausvaunujen avulla.

Ravinteiden huuhtoutuminen on runsainta silloin kun maan pinta on kynnettynä tai äestettynä, vailla maata ja ravinteita sitovaa kasvillisuutta. Siksi rehevöitymisen kannalta parasta on viljely, jossa maata ei kynnetä lainkaan. Tätä kutsutaan suorakylvöksi. Myös laitumet on syytä suunnitella siten että laiduntavat eläimet eivät virtsaa ja ulosta vesistöjen välittömässä läheisyydessä.

Haja-asutuksen jätevesien sekä pistekuormittajien kohdalla huolellinen jätevesien puhdistus estää rehevöitymistä. Suomen jätevesilainsäädäntö edellyttää, että puhdistamattomia jätevesiä ei päästetä vesistöihin. Jätevesien osalta rehevöittävät päästöt ovatkin vähentyneet Suomessa merkittävästi.

yht_ymp_shutterstock_18115861_hoitokalastus_peda.jpgJos järvi on jo päässyt pahoin rehevöitymään, ei pelkkä päästöjen vähentäminen palauta järveä entiselleen. Tällöin järveä voidaan kunnostaa. Suurin osa rehevän järven ravinteista on pohjamudassa ja kasvillisuudessa. Siksi rehevää järveä voidaan ruopata. Tällöin pohjamutaa kaivetaan koneella pois.


Hoitokalastuksella poistetaan nuottaamalla särkikaloja, jolloin saadaan paitsi poistettua ravinteita, myös muutettua kalalajistoa toivottuun suuntaan. Rehevöityneen järven kunnostaminen on kallista ja työlästä, joten ongelma kannattaa pyrkiä ehkäisemään jo ennalta.

Jätevesien puhdistus

Suomen lainsäädäntö edellyttää että jätevesiä ei saa päästää puhdistamattomina vesistöihin. Esiselkiytysallas.JPG Tämä koskee paitsi teollisuuslaitoksia ja asutuskeskuksia, myös suurinta osaa niistä pienkiinteistöistä, jotka eivät ole kunnallisessa viemäriverkostossa. Vain sellaiset kiinteistöt, joissa vesi kannetaan sisään, ja joissa on vain kuivakäymälä, on vapautettu jätevesien puhdistusvelvoitteesta kevään 2016 jälkeen.

Ympäristön kannalta jätevesien puhdistus on hyvin tärkeää. Jätevedet sisältävät kasveja lannoittavia ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, joten ne aiheuttavat rehevöitymistä. Lisäksi niissä on hajoamatonta eloperäistä ainesta, joka lisää hapenkulutusta vesistöissä, ja siten altistaa talviselle happikadolle. Viemärivedet sisältävät myös ulosteperäisiä bakteereita, jotka ovat riski terveydelle esimerkiksi uimarannoilla.

Yhdyskuntien jätevedet puhdistetaan jätevedenpuhdistamoilla, joita on Suomessa yhteensä noin 540. Nykyiset puhdistamot poistavat jätevesien eloperäisestä aineksesta 97 %, fosforista 96 % ja typestä 56 %. Puhdistuksessa voidaan karkeasti erottaa kolme prosessia:
  1. Mekaaninen puhdistus. Karkeammat ainekset erotetaan suodattamalla jätevesi ns. välpän lävitse. Selkeytyksissä jätevettä pidetään suurissa altaissa, jolloin vettä raskaammat ainekset saadaan erotettua.
  2. Kemiallinen puhdistus. Jäteveteen lisätään kemikaaleja (ferrisulfaatti ja kalkki) ravinteiden saostamiseksi ja erottamiseksi vedestä.
  3. Biologinen puhdistus. Jäteveteen lisätään mikrobeja, jotka "syövät" eloperäistä ainesta. Samalla jätevettä ilmastetaan, jotta mikrobit saavat riittävästi happea.
Puhdistusprosessin jälkeen jätevesi johdetaan vesistöön. Puhdistuksessa erotettu kiinteä aines kompostoidaan ja käytetään kasvualustana viherrakentamisessa.

Muita vesistöjen uhkia

Suomen kallioperä koostuu suurelta osin graniitista ja muista happamista kivilajeista. Toisin kuin esimerkiksi Suomenlahden eteläpuolella Virossa, emäksistä kalkkikiveä on Suomessa hyvin vähän. Tästä johtuen maamme järvien vesi on altis happamoitumaan. Jos ilmansaasteiden mukana tulee esimerkiksi rikkidioksidia ja typen oksideja, ne voivat muodostaa ilmassa olevan veden kanssa rikki- ja typpihappoa. Ne tulevat sateen mukana alas päätyen vesistöihin. Erityisesti kirkasvetiset järvet, joiden puskurikyky on alhainen, voivat tällöin happamoitua. Tällöin niiden veden pH-arvo laskee, ja monet eliöt kuolevat. Erityisesti kalkkikuoriset eliöt, kuten rapu ja simpukat, sietävät happamuutta heikosti. Myös kasvillisuus vähenee ja korvautuu happamuutta paremmin sietävillä sammalilla.

Monet vesistöistämme on valjastettu sähköntuotantoon. Tällöin on rakennettu voimalapatoja, jotka estävät vesieliöiden normaalin liikkumisen vesistössä. Samalla monet kosket omine eliöyhteisöineen ovat tuhoutuneet. Lisäksi vesivoiman tuotanto aiheuttaa normaalista poikkeavaa vedenpinnan vaihtelua, mikä myös on monille eliöille haitaksi.

Rehevöittävien päästöjen lisäksi vesistöihin voi tulla muita haitallisia aineita. Esimerkiksi kaivostoiminnasta voi ympäristöön päästä raskasmetalleja, jotka jäävät vesistöjen ravintoketjuihin. Tästä kärsivät erityisesti ravintoketjun huipulla olevat pedot, joihin myrkkyjä rikastuu eniten. Esimerkiksi vanha, suurikokoinen hauki voi sisältää enemmän elohopeaa kuin on elintarvikkeelle suositeltavaa.

Kuinka minä voin vaikuttaa?

Rehevöityminen on ongelma, jonka suuri osa suomalaisista on voinut itse havaita. Mökkirannat ovat kasvaneet umpeen, uimarannat muuttuneet mutaisiksi ja limaisiksi, ja sinileväesiintymistä varoitellaan. Koska monet meistä asuvat tai viettävät vapaa-aikaa vesistöjen läheisyydessä, ja kaikki tuottavat jätevettä, on meillä kaikilla mahdollista vaikuttaa tähän ongelmaan. Tavallisen kansalaisen on vesistöjen suojelemiseksi muistettava esimerkiksi seuraavat perusasiat: Kompostikäymälä.jpg
  • Älä päästä jätteitä tai jätevettä vesistöön. Veneissä ja rantasaunoissakin syntyvä jätevesi on puhdistettava.
  • Matonpesu ja muu pyykkäys on syytä tehdä paikoilla, joiden jätevedet puhdistetaan. Perinteinen mattopyykki laiturilla lisää ravinteita vesistössä.
  • Suosi kuivakäymälöitä.
  • Valitse fosfaatittomia pesuaineita.
Suomessa syntyy jätevettä keskimäärin 320 litraa vuorokaudessa asukasta kohti. Tästä osa on yritysten ja yhteisöjen tuottamaa, osa puhdistamoille päätyviä sadevesiä. Siitä huolimatta meillä jokaisella on mahdollista vaikuttaa myös yhdyskuntajätevesien syntyyn.
  • Käytä vettä säästeliäästi. Mitä enemmän kulutat vettä, sitä enemmän tuotat jätevettä.
  • Älä pidä wc-pönttöä kaatopaikkana. Esimerkiksi ruoantähteet kuuluvat kompostiin. Viemäriin päätyvät, wc-paperia kestävämmät esineet voivat haitata puhdistamon toimintaa.
  • Lääkkeet ja kemikaalit viedään vaarallisille jätteille tarkoitettuihin paikkoihin, kuten apteekkiin (lääkkeet) ja jäteasemalle. Vieraita kemikaaleja ei pidä päästää viemäriin.