10. Tavoitteena kestävä kehitys

Kestämätön kehitys

kestava_kehitys.pngOn selvää, että jos jotakin luonnonvaraa käytetään enemmän kuin se ehtii uusiutua, se väistämättä loppuu jossakin vaiheessa. Jos jotakin ympäristölle ja ihmiselle haitallista materiaalia tuotetaan enemmän kuin sitä ehtii hajota, niin ympäristö kuin ihminenkin joutuu kärsimään näistä haitoista. Jos ruokaa syödään enemmän kuin sitä tuotetaan, seurauksena on, että vähintään osa ihmisistä kärsii nälästä. Tällainen toiminta ei voi jatkua loputtomiin. Se on kestämätöntä kehitystä.

Valitettavasti nykyisessä todellisuudessa kehitys on suurelta osin kestämätöntä. Maapallon väestön määrä on kaksinkertaistunut 1960-luvun jälkeen, ja kasvu jatkuu edelleen nopeana. Jokaisen sekunnin myötä väkiluku kasvaa yli kahdella ihmisellä. Nopeinta tuo kasvu on maissa, joissa resurssit ovat jo ennestään niukat. Samalla, kun väkiluku on kaksinkertaistunut, henkeä kohti laskettu kulutustaso on kolminkertaistunut, ja sekin jatkaa edelleen kasvuaan.
Fossiilisten polttoaineiden rajallisuus ja ympäristöhaitat on tiedetty jo pitkään. Siitä huolimatta niiden kulutus lisääntyy edelleen nopeaa vauhtia. Samalla kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä kasvaa. Erityisen nopeaa päästöjen kasvu on ollut elintasoltaan kohenevissa, väkirikkaissa maissa, kuten Kiinassa ja Intiassa. Metsien, erityisesti trooppisten sademetsien, häviämisestä on oltu huolissaan jo vuosikymmeniä. Silti noin 13 miljoonaa hehtaaria metsää häviää joka vuosi. Lihan osuus ravinnosta kasvaa, mikä heikentää ravinnon riittävyyttä. Tuhansia eliölajeja kuolee sukupuuttoon vuosittain.

Ekologinen kestävyys, eli monimuotoisuuden säilyminen, on siis selvästi kaukana nykyisestä ihmiskunnan toiminnasta. Myöskään sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys ei maapallon mittakaavassa ole erityisen hyvällä tolalla. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu kasvaa edelleen. Maailman väestön rikkain viidennes kuluttaa neljä viidesosaa käytetyistä resursseista. Monissa maissa erityisesti naisilta puuttuvat ihmisoikeudet. Lapsia pidetään sotilaina, tehdastyöläisinä, ja jopa orjina plantaaseilla. Monet etniset ryhmät saavat pelätä olemassaolonsa puolesta jatkuvasti.

Jotta taloudellinen kestävyys saavutettaisiin, talouden pitäisi perustua johonkin muuhun kuin kasvavaan materiaalin kulutukseen. Muussa tapauksessa talous voi kasvaa, kunnes kulutus ei ole mahdollista. Sitten se väistämättä romahtaa. Kestävyys ei siis toteudu nykyisin edes talouden osalta.

Mitä maailma kestää?

Jotta maailmassa voitaisiin saavuttaa elämäntapa, joka ei pilaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksia eikä luonnonympäristöä, pitäisi tietää, millaisen rasituksen maailma kestää ja mitä se ei kestä. Ilman kouriintuntuvia ja ymmärrettäviä käsitteitä ei ihmisiä voi kouluttaa eikä poliittisia päätöksiä perustella. Sen vuoksi on kehitetty kestävyyttä kuvaavia tunnuslukuja, joiden laskeminen on suhteellisen yksinkertaista ja selkeä vertailu mahdollista. Esimerkki tällaisesta luvusta on materiaalijalanjälki. Sen laskemisessa otetaan huomioon seuraavat seikat: Materiaalijalanjäljet2.jpg
  • ilmastonmuutos
  • monimuotoisuuden kaventuminen
  • biokemialliset vaikutukset
  • tuottavan maan käyttö
  • veden kulutus
  • otsonikerros
  • sosiaaliset seikat, kuten koulutus eri maissa, elinajanodote ja tasa-arvoisuus
  • väkiluku
Yllä mainittuja vaikutuksia syntyy kaikesta, mitä teemme. Asuminen, liikkuminen ja ruoka ovat meillä merkittävimmät ympäristöä rasittavat toiminnot. Sen lisäksi kulutamme esimerkiksi vaatteita, viihde-elektroniikkaa ja harrastevälineitä. Nykyinen suomalaisten materiaalijalanjälki on keskimäärin noin 26000 kg/vuosi. Yksilöiden välillä on suuria eroja. Vähävaraisilla, kerrostaloissa asuvilla, autottomilla ihmisillä se voi olla noin 10000 kg, ja vastaavasti suuressa, kaukana keskuksista sijaitsevassa omakotitalossa asuvalla, paljon matkustavalla yli 50000 kg. Toisilla suurimmat ympäristörasitukset tulevat lihapitoisesta ruoasta, toisilla autoilusta.

Jotta elinmahdollisuudet maapallolla voisivat säilyä nykyisen kaltaisina rajattomasti tulevaisuuteen, materiaalijalanjäljen pitäisi olla enintään 8000 kg/vuosi. Verrattuna nykyiseen ero on varsin suuri. Nykyisessä elämäntavassamme tuo 8000 kg/a täyttyy varsin helposti, esimerkiksi ajamalla 4000 km autolla yksin tai elämällä yksin 48 m2:n asunnossa.  Pääsy tuohon 8000 kg/a tavoitteeseen edellyttää:
  • teknologian kehitystä ympäristöystävällisempään suuntaan, esim. päästöttömät kulkuneuvot, energiaa säästävät asunnot
  • kulutustottumusten muutosta materiaalista aineettomiin hyödykkeisiin
  • ruoan käytön muutosta: vähemmän lihaa, enemmän kasviksia, ruokahävikkiin puuttuminen
  • yhteiskunnallista muutosta, joka mahdollistaa kestävän elämäntavan

Kestävyys on mahdollista


kestava_kehitys_shutterstock_133989041 (2).jpg

Vaikka uutisia seuratessa kestämätöntä kehitystä ilmentäviä asioita tuleekin vastaan kestävää enemmän, voi tulevaisuuden suhteen silti olla toiveikas. Monet seikat ilmentävät, että toimintamme voi parantua, kun tahtoa löytyy. Esimerkiksi otsonikerroksen ohenemiseen ja siitä aiheutuvaan UV-säteilyn lisääntymiseen havahduttiin 1980-luvulla.  Sen korjaamiseksi solmittiin Montrealin sopimus vuonna 1987, minkä seurauksena otsonikerrosta tuhoavien aineiden käyttöä vähennettiin merkittävästi. Tällä hetkellä otsonikerros on edelleen haitallisen ohut, ja siinä esiintyy huolestuttavia aukkoja erityisesti napaseutujen ympärillä. Silti on syytä huomata, että sen oheneminen on noiden päätösten ansiosta pysähtynyt.

Väestönkasvu on todella merkittävä maailmanlaajuinen ongelma. Senkin suhteen voi nähdä toivon pilkahduksia, sillä vaikka väestönkasvu on edelleen nopeaa, sen vauhti on alkanut hidastua. Sen lisäksi maailmalla on paljon alueita, joilla väestö suorastaan vähenee. Väestönkasvun hidastuminen on seurausta monesta seikasta. Esimerkiksi talouskasvu köyhillä alueilla on vähentänyt syntyvyyttä. Lisäksi keskimääräinen koulutustaso nousee maailmalla koko ajan, millä on todettu olevan suuri vaikutus syntyvyyteen.

Maailmassa monimuotoisuus hupenee ihmisten raivatessa ympäristöä ja tuottaessa saasteita. Jos katse olisikin koko maailman sijaan pelkästään Euroopassa, tilanne näyttäisi selvästi paremmalta. Euroopassa metsien väheneminen on pysähtynyt ja eroosio vähentynyt. Erityisen merkittävää edistystä on tapahtunut saastumisen osalta. Vielä 1980-luvulla happosateissa riutuneet Keski- ja Itä-Euroopan metsät kukoistavat jälleen, ja merien myrkkypitoisuudet ovat selvästi laskeneet. Vaikka Itämeri ja lukuisat Suomen järvet kärsivät voimakkaasta rehevöitymisestä, on jätevedenpuhdistuksen myötä monien vesistöjen tila parantunut.

Myös tekniikan kehitys parantaa kestävän elämäntavan mahdollisuuksia. Koneiden energiatehokkuus paranee, saasteiden käsittely tehostuu ja kierrätysjärjestelmät kehittyvät. Aurinkokennojen tehokkuus on parantunut nopeasti, ja uusia biopolttoaineiden valmistusmenetelmiä kehitetään. Tietoverkkojen huima tehostuminen tekee usein liikkumisen autolla tai lentokoneella tarpeettomaksi, ja mahdollistaa monien työtehtävien hoitamisen etänä.

On olemassa joukko kestävään kehitykseen vaikuttavia asioita, joita voimme muuttaa vain vähän tai ei lainkaan. Sellaisia ovat esimerkiksi maantiede, kulttuuri, yhteiskunnan rakenteet, pääoman saatavuus, yhteiskunnan uskomukset, normit, arvot, asenteet. Esimerkiksi Suomi sijaitsee pohjoisella alueella, jossa lämmittämisen tarve on suuri. Sitä emme voi muuttaa. Yhteiskunnan rakenteisiin voimme demokratiassa kyllä vaikuttaa, mutta yksittäisen ihmisen osalta vaikutus on vähäinen. 

On kuitenkin myös asioita, joihin voimme vaikuttaa paljon. Voimme lisätä omaa tietoamme, muuttaa omia asenteitamme ja tapojamme. Kun meillä on tietoa ja asennetta, voimme vaikuttaa myös lähiympäristömme tietoon, asenteisiin, normeihin ja arvoihin. Koko maailmaa ei yksittäinen ihminen voi muuttaa, mutta itseään ja lähiympäristöään voi. Mitä useampi ihminen tekee samoin, sitä suurempi osa maailmasta muuttuu. Ajattele siis globaalisti, toimi paikallisesti.