9. Yhdyskuntasuunnittelu

Mitä on yhdyskuntasuunnittelu?

slummi_shutterstock_97630391 (2).jpgMonien kehitysmaissa olevien suurkaupunkien ympärillä on slummeja eli hökkelikyliä. Esimerkiksi São Paulon, Mexicon ja Mumbain ympäristössä on valtavia slummialueita, joissa kussakin asuu useita miljoonia ihmisiä. Tarkkoja asukasmääriä ei tiedetä, nimistä ja osoitteista puhumattakaan, mikä on suurille slummeille tyypillistä. Slummit ovat alueita, joissa ei ole ohjattua yhdyskunta- eli aluesuunnittelua. Ihmiset rakentavat asumuksiaan valtaamilleen paikoille ja järjestävät vesihuoltoa, käymälöitä ja sähköjä mahdollisuuksiensa mukaan.
Slummit ovat ihmisten asuinalueena monin tavoin kelvottomia. Kulkuyhteydet ovat kehnot, rakennukset turvattomia, viemäröintejä ei ole, vesi haetaan ehkä matkojen päästä, hygienia on olematonta, ja taudit leviävät. Viihtyisyydestä voi tuskin puhua.

Slummien todellisuus tuo selvästi esille sen, mikä merkitys yhdyskuntasuunnittelulla on. Alueet, joihin ihmisiä on keskittynyt, täytyy rakentaa suunnitellusti. Asuinrakennukset, teollisuus, terveydenhoitopalvelut, koulut, kaupat ynnä muut toiminnot on sijoitettava siten, että:
  • alue on turvallinen ja viihtyisä
  • liikenneyhteydet toimivat
  • palvelut ovat helposti tavoitettavissa
  • rakenne edistää ihmisten tasa-arvoisuutta
  • luonto ja rakennusperintö säilyvät
Yhdyskuntasuunnittelu on alueiden käyttöä ohjaavien kaavojen laatimista. Näiden kaavojen laatimisesta ovat vastuussa kunnat ja maakuntien liitot. Kuntatasolla laadittavia kaavoja ovat:
  • yleiskaava: määrittelee maankäytön yleispiirteisesti, esim. osoittaa teollisuus- ja asuinalueet
  • asemakaava: määrää yksityiskohtaisesti alueen käytön, tiet, tonttijaon, rakennustavan ym.
  • rantakaava: ohjaa loma-asutuksen rakentamista varsinaisen kaava-alueen ulkopuolella
Kuntatason kaavojen on oltava sopusoinnussa maakuntien liittojen hyväksymien maakuntakaavojen kanssa. Niissä suunnitellaan seudullista alueiden käyttöä ottaen huomioon kuntia laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi pääteiden ja kauppakeskusten sijainnissa laajempi näkökulma on tarpeen. Maakuntakaavoissa huolehditaan myös kulttuurin ja ympäristönsuojelun kannalta tärkeiden kohteiden säilymisestä. 

Ylimpänä alue- tai yhdyskuntasuunnittelun tasona Suomessa on ympäristöministeriö. Se laatii valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet ja hyväksyy maakuntakaavat. Tämän valtakunnantason yläpuolella voidaan vielä ajatella olevan ylempiä, ohjaavia tasoja. Valtakunnantason aluesuunnittelun tulee olla Euroopan unionin direktiivien mukaista. Lisäksi Suomella on kansainvälistä aluesuunnitteluyhteistyötä useiden maiden kanssa.

Kestävän kehityksen mukainen yhdyskuntasuunnittelu

juna_helsinki_shutterstock_52662382 (2).jpgYhdyskuntasuunnittelua säätelee Suomessa maankäyttö- ja rakennuslaki. Lain tavoitteet kerrotaan sen ensimmäisessä pykälässä:
Lain yleinen tavoite

Tämän lain tavoitteena on järjestää alueiden käyttö ja rakentaminen niin, että siinä luodaan edellytykset hyvälle elinympäristölle sekä edistetään ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävää kehitystä.

Tavoitteena on myös turvata jokaisen osallistumismahdollisuus asioiden valmisteluun, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä avoin tiedottaminen käsiteltävinä olevissa asioissa.

Laki edellyttää selvästi, että aluesuunnittelun on oltava kestävän kehityksen mukaista. Millaista tämä sitten on, eli millainen yhdyskunta tai alue on kestävän kehityksen mukainen? Tarkkoja ja kaikkialle sopivia sääntöjä tai ohjeita ei voida laatia, koska alueet ovat erilaisia. On silti useita periaatteita, joiden pitäisi toimivilla alueilla toteutua.

Ekologisesti kestävä kehitys merkitsee yhdyskuntasuunnittelussa sitä, että luonnon monimuotoisuuden säilymistä ei uhata. Kun asumista, teollisuutta tai muuta ihmistoimintaa sijoitetaan uusille alueille, on tiedettävä, mitä luonnon arvoja alueella on. Tärkeitä kysymyksiä ovat, elääkö alueella uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja, löytyykö harvinaisia luontotyyppejä, ja pirstooko alueen käyttö ympäröivää luonnonympäristöä siten, että ympäröivillä alueilla lajien säilyminen vaarantuu. Saastuminen ja melu on myös otettava huomioon. Jos hanke on ympäristön kannalta hyvin merkittävä, siitä on suunnittelun yhteydessä tehtävä YVA-selvitys eli ympäristövaikutusten arviointi. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi moottoritiet ja voimalaitokset.

Yleisenä periaatteena voidaan sanoa, että ihmistoimintojen sijoittaminen tiiviisti on ekologisen kestävyyden kannalta parempi kuin toimintojen leviäminen laajalle alueelle. Kun toiminnot sijoittuvat pienelle alueelle, luonnonympäristöä tuhoutuu vähemmän. Tiivis yhdyskuntarakenne merkitsee lyhyempiä välimatkoja, jolloin autolla liikkumista tarvitaan vähemmän ja energiaa säästyy muutenkin. Myös teitä ja muita tilaa vieviä rakenteita tarvitaan vähemmän. Ekologisesti kestävän kaupungin suunnittelussa huolehditaan, että kevyt liikenne ja julkiset kulkuyhteydet voivat toimia. Rantoja ei rakenneta täyteen, ja luontoalueiden väliin jää riittäviä ekologisia käytäviä.

Taloudellinen kestävyys aluesuunnittelussa tarkoittaa sitä, että eri elinkeinojen harjoittamiseen varataan riittävästi niille sopivaa tilaa ja huolehditaan riittävistä liikenneyhteyksistä. Esimerkiksi teollisuus tarvitsee usein paitsi paljon tilaa ja liikenneyhteyksiä, myös energiaa sekä jätteiden ja jätevesien käsittelymahdollisuuksia. Maisemilla ei yleensä ole teollisuudelle juuri merkitystä. Teollisuus sijoittuu toimivissa yhdyskunnissa suurten teiden ja rautateiden varsiin keskusta-alueiden ulkopuolelle. Esimerkiksi paperitehtaat sijaitsevat usein jokien varsilla, sillä niistä voidaan saada tehtaiden tarvitsemaa vesivoimaa ja vettä.

Taloudelliseen kestävyyteen liittyy myös kauppojen sijoittaminen. Jotta kauppa voisi kannattaa, sen on oltava ihmisten saavutettavissa. Siksi kauppojen kannattaa sijaita joko tiheään asuttujen alueiden keskellä tai vilkkaiden liikenneyhteyksien varsilla. 

Sosiaalinen kestävyys yhdyskuntasuunnittelussa merkitsee, että:
  • hyvinvointipalvelut (esim. terveyskeskukset, päiväkodit, apteekit) ovat riittäviä ja ne ovat ihmisten saavutettavissa
  • alueet ovat turvallisia
  • toimintamahdollisuudet, esim. virkistysalueet ja harrastustilat, jakautuvat oikeudenmukaisesti
  • ihmisillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan ympäristöönsä
  • alueet ovat tasa-arvoisuutta edistäviä ja syrjäytymistä vähentäviä
Sosiaalista kestävyyttä on esimerkiksi, että vanhenevalle väestölle sopivia asuntoja kaavoitetaan lähelle terveyspalveluita ja kauppoja. Asuinalueet kannattaa suunnitella monimuotoisiksi siten, että samalla alueella on erilaista asumista ja riittävästi viihtyisyyttä tuovia osia, kuten puistoja. Jos jollain alueella on esimerkiksi pelkästään edullisia kerrostaloasuntoja, se saattaa muodostua työttömien, vähävaraisten ja syrjäytymisuhan alla olevien keskittymäksi. Tällainen voi lisätä rikollisuutta ja päihteiden käyttöä. Samaan aikaan toisten alueiden hintataso voi nousta keskituloisten ulottumattomiin, jolloin syntyy varakkaiden asuinalue. Suuremmissa kaupungeissa pyritään ehkäisemään tällaista sosiaalista segregoitumista.

Kuten maankäyttö- ja rakennuslaissa mainitaan, myös kulttuurinen kestävyys on otettava huomioon aluesuunnittelussa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kulttuuriperinnön säilymisestä tulee huolehtia. Arvokasta arkkitehtuuria tai alueen historiaan olennaisesti liittyviä rakennelmia ei pidä suin päin hävittää uuden tieltä. Kulttuurista kestävyyttä on myös se, että alueiden suunnittelu ei ole ristiriidassa perinteiden ja arvojen kanssa.

Kuinka voin vaikuttaa?

kaavakartta.PNGKaavoitus vaikuttaa meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään merkittävästi. Ei ole kenellekään yhdentekevää, onko kodin vieressä viheralue, tehdas tai valtatie, tai mitä omalle tontille saa rakentaa. Kaavoitus vaikuttaa siihenkin, missä käyttämämme palvelut sijaitsevat. Onko lähin kauppasi kävely- tai pyörämatkan päässä, vai ovatko kaikki palvelut siirtyneet valtatien varressa olevaan kauppakeskukseen, johon pääsee vain omalla autolla? Kaikella tällä on suuri merkitys paitsi yksilön, myös  kestävän kehityksen kannalta. Siksi on tärkeää, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa kaavoitukseen.

Lainsäädäntö edellyttää, että kaikilla niillä henkilöillä, joita kaavoitusratkaisut koskevat, on mahdollisuus vaikuttaa kaavaan. Yksittäinen kuntalainen voi esimerkiksi tehdä aloitteen kaavan laatimiseen tai sen muuttamiseen. Kaavan vireillepanon yhteydessä asiasta tiedotetaan, ja asianosaisten näkemyksiä kuullaan. Kaavojen laatimisesta huolehtivat joko kunnalliset kaavoitusviranomaiset tai asiaan erikoitunut yritys. Vaikutusmahdollisuuksia on myös tässä laatimisvaiheessa, sillä kaavan laatijoilla on tavoitteena tehdä toimiva kaava, joka voidaan viimeisessä hyväksymisvaiheessa hyväksyä. Varsinaista hyväksymistä ennen kaavaehdotuksen on kuitenkin ollut oltava kaikkien halukkaiden nähtävänä. Tämän ns. ehdotusvaiheen aikana ehdotuksesta voidaan jättää kirjallisia muistutuksia, jotka kaavan hyväksymisestä vastaavien kunnallisten päättäjien on otettava huomioon. Kuntatason kaavan hyväksyy lopulta kunnan- tai kaupunginvaltuusto.

Tavallinen kuntalainen voi siis vaikuttaa kaavaan seuraamalla kunnan kaavoitustyötä lehdistä, kunnan verkkosivuilta tai kunnan ilmoitustauluilta. Yksittäinen  henkilö voi tehdä ehdotuksia ja muistutuksia, mutta usein vaikutus voi olla voimakkaampi, jos niitä laativat yhteisöt tai yhdistykset. Kotikunnassasikin on varmasti useita kylä-, kotiseutu- tai kaupunginosayhdistyksiä, jotka seuraavat kaavoitusta. Luonnonsuojeluyhdistykset ovat kaavoituksen suhteen usein hyvin aktiivisia. Halutessasi vaikuttaa asioihin, voit vaikka hakeutua tällaisten järjestöjen toimintaan mukaan. Koska päätökset tehdään poliittisissa elimissä, tehokkain tapa vaikuttaa on osallistua kunnallispolitiikkaan. Yhdyskuntasuunnittelu on tärkeä osa kaikkien valtakunnallisesti merkittävien puolueiden ohjelmaa.