Filosofia 1. kurssi

Materialismi

Materialismi ja fysikalismi


Materialismin mukaan koko todellisuus on pohjimmiltaan aineellinen. On olemassa yksi perussubstanssi, ja se on materiaalinen. Väite on arki-intuition vastainen. On selvää, että fyysinen todellisuus, kuten kivet ja rakennukset, ovat ainetta. Mutta on rajua väittää, että kaikki mitä on, on ainetta. Myös ajatukset, tunteet, mielensisällöt, arvot ja kokemukset ovat pohjimmiltaan aineellisia. Aivan kaikki. Mitään henkistä ei ole itsenäisesti olemassa. Miten materialisti perustelee kantansa?

Mieli–ruumis-ongelma

Psykofyysinen ongelma tarkoittaa kehon ja mielen välisen vuorovaikutuksen ongelmaa. Ongelmaa on yritetty tutkia myös kokeellisesti. Materialismia ja psykofyysisen ongelmaa voidaan käsitellä oppitunnilla viittaamisen avulla. Tiedän vastauksen opettajan esittämään kysymykseen ja päätän viitata. Mieti, onko seuraava selitys pätevä.

Korvani reseptorisolut muuttavat opettajan lähettämät ääniaallot sähköimpulsseiksi, jotka henkeni ymmärtää opettajan kysymykseksi aivojen sähkökemiallisen toiminnan ansioista. Tahtoni synnyttää ajatuksen viittaamisesta, joka aktivoi aivojeni sähkökemiallista toimintaa ja lähettää signaalin kädelle, joka tahtoni mukaisesti liikkuu.

Mikä selityksessä on materialistille ongelmallista? Materialistin täytyy jättää kaikki henkiset tekijät tilanteen kuvauksesta pois: käden liike selittyy ihmisen hermoston sähkökemiallisen toiminnan avulla ilman henkistä substanssia. Onko se mahdollista?sokrates-keksii.png

Aloita asian pohtimien kysymyksellä: voiko henkinen ajatus vaikuttaa ympäristöönsä? Onneksi voit halutessasi kokeilla asiaa itse. Yritä vaikuttaa sinua ympäröivän tai lähellä olevan rakennuksen sähkövirtaan pelkällä ajatuksen voimalla. Sammuta vaikkapa lamppu tai käynnistä tietokone tahdon voimalla. Onnistuuko? Jos henki on itsenäinen ja ei-ulottuva substanssi, ei ole mitään syytä, miksi temppu ei onnistuisi – mikäli henkesi kykenee aktivoimaan aivojen sähkökemiallisia prosesseja. Aivoissa kulkeva sähkö on aivan samaa sähköä kuin sähkölaitteiden sähkö, eikä henkinen substanssi sijaitse missään paikassa. Mikä on siis tilanteiden ero?

Henki on harhaa?

Perinteisenä olemassa olemisen kriteerinä on pidetty sitä, että kaikella olevalla täytyy olla kausaalista voimaa vaikuttaa ympäristöönsä. Henkisellä substanssilla ei sitä näyttäisi olevan. Henkinen substanssi ei voi sijaita missään paikassa, koska sillä ei ole tilallista ulottuvuutta. Ajatus käden nostamisesta, viittaamisesta ei sijaitse missään: se ei voi vaikuttaa aivojen hermoimpulsseihin yhtään sen enempää kuin se ei voi vaikuttaa sähköjohdoissa kulkevaan sähkövirtaan.

Materialistin mielestä henki on vain abstraktio, puhetapa, joka liittyy materiaalisten aivojen tuottamiin ominaisuuksiin. Tunteemme, toiveemme, pelkomme ja unelmamme ovat palautettavissa keskushermoston toimintaan. Henki on harhaa. Henkeä ei ole. Jos elolliset prosessit voidaan selittää ei-elollisilla ominaisuuksilla, miksi aivojen toiminnan avulla ei voitaisi selittää mielen toimintaa? Miksi ihmeessä mielen toimintaa ei voisi selittää materiaalisesti, kun kerran kaikki muu maailmassa voidaan? Esimerkiksi neuropsykologia tarkastelee ihmistä nimenomaisesti biologisena aivo-oliona, jossa mielenprosessit pyritään selittämään materiaalisin termein. Psykologiassa henki ei nimeä mitään aivoista erillistä olioita.

Jos henki olisi itsenäinen substanssi, kuinka aivojen materiaaliset vauriot voisivat vaikuttaa ihmisen mielen toimintoihin? Kuinka ihmeessä tolkullisen ihmisen ajatuksista ei tahdo saada selvää, kun hän on humalassa? Miten psyyken lääkkeet voisivat auttaa mielenterveyspotilaita? Ehkäpä henki ei olekaan niin aineeton kuin idealisti ja dualisti olettavat.

Materialismi on nykyisin hallitseva luonnontieteen metafysiikka. Yksi syy on se, että ajan saatossa tutkimusvälineet ja -menetelmät ovat kehittyneet valtavasti, ja voimme tutkia biologista ja aineellista todellisuutta huomattavasti täsmällisemmin kuin aikaisemmin. Materialismin kriitikko voi tietysti huomauttaa, että on olemassa aito ero sen välillä, mitä asiat todella ovat, ja sen välillä, miten voimme niitä tutkia. Vanhassa vitsissä yöllä avaimensa kadottanut humalainen mies etsii avaimiaan katulampun valossa. Kun paikalle osunut ja etsimisessä auttava humalaisen ystävä kysyy: ”Tännekö sinä ne avaimet tosiaan kadotit?”, ensimmäinen mies vastaa: ”En, mutta katulampun valossa niitä näkee etsiä”. Se, että jokin selitys toimii, ei vielä tarkoita, että se olisi tosi.

Materialistinen metafysiikka rakentaa kantojaan olevan luonteesta luonnontieteellisen tiedon varassa. Mielenfilosofia on hyvä esimerkki tutkimusalueesta, jossa filosofia hyödyntää tieteellistä tietoa muodostaakseen uskottavia metafyysisiä kantoja. Filosofia tähtää ymmärtämiseen, ja siinä tehtävässä tiedosta on usein hyötyä.

Materialismin haaste

Materialismin pitäisi kyetä täsmentämään, mitä materia tarkkaan ottaen on, ja selittää, miten kaikki voi olla vain ja ainoastaan materiaa. Esimerkiksi fysiikka tulkitsee maailmankaikkeuden materiaksi, jota ei voi nähdä eikä koskettaa. Fysiikan luoma kuva materian luonteesta on vähintäänkin outo, mutta perusteltu. Dualisti voi esimerkiksi kysyä, ilmentävätkö fysiikan teorioiden sisältämät moninaiset ainekset, kuten hiukkaset, voimat, prosessit, energiat ja kentät, materialismin takaa löytyvää ykseyttä, esimerkiksi matematiikan tai Jumalan perustavaa roolia todellisuuden rakentumisessa.